epäkuluttajan sivut

uusi lumi vanhan päälle -

paljon valkeutta

     mutta aurinko

     lumen lävistää:

mutaa roskaa nokea

Alkuun kaksi kysymystä: Käsi ylös, kuka on joskus syönyt salaa a) porkkanaa, kurkkua tai tomaattia, tai b) makeisia, suklaata tai pikkuleipiä?

Voitte laskea kädet; a-kysymyksen kohdalla nousi 2 kättä, b-kysymyksen kohdalla 169.

***

Sokerimieltymykselle löytyy selitys lajinkehityksestä. Energiaa piti vetää varastoon, jos sitä sattui saamaan.

Kun suussa sulaa suklaapala, mielihyvän tunne oikein virtaa aivoihin. Haima reagoi kohonneeseen verensokeriin kytkemällä insuliinuntuotannon päälle, jolloin verensokeri laskee. Sitten heikottaa ja väsyttää, on hankala keskittyä. Ja kohta on taas nälkä.

Valkoisesta sokerista on paljon haittaa, muttei mitään hyötyä.

Teollisesti valmistetussa valkoisessa sokerissa, sakkaroosissa, ei ole mitään hivenaineita tai vitamiineja. Runsas sokerin käyttö yksipuolistaa ruokavaliota ja vie tilaa terveellisiltä ruoka-aineksilta. Ihminen saa tarvitsemansa sokerin normaalista ruoasta, vaikka ei käyttäisi lainkaan lisättyä sokeria.

Sitä paitsi sokeri lihottaa, koska elimistö varastoi ylimääräisen energian rasvaksi. Ja pilaa vielä hampaat.

Lapsia ei kannata lohduttaa sokerilla: aikuisena he käyttävät samaa mekanismia yrittäessään lohduttaa itseään.

75 % saamastamme sokerista tulee ns. piilosokereina (Lapsemme 1/2010 s.29). Piilosokerit paljastuvat tuoteselosteista, joihin valmistusaineet on kirjoitettu enimmäisjärjestyksessä. Tuotteen ravintosisällöstä sokerin osuuden voi nähdä prosentin tarkkuudella.

Paljon piilosokereita on esimerkiksi maustetuissa jogurteissa (2 dl, 16 g eli 6 palaa sokeria) ja mehuissa (2 dl, 8 palaa sokeria).

Limsat ja karkit on omaa luokkaansa: 1,5 litran limsapulloon on liuotettu 60 palaa sokeria ja 200 g:n (maito)suklaalevyyn 48 palaa. Lisää tietoa tältä sivulta.

Järkevän päiväkäytön yläraja voisi olla siinä 50 gramman (20 palaa) paikkeilla. Sen saa liiankin helposti syömällä esimerkiksi kaksi munkkia tai 100 grammaa suklaata. Monet ovat sitä mieltä, että tässäkin on aivan liikaa.

Lisää ’sokeriropakantaa’ esimerkiksi hiilaritietoisten sivuilla, joilta pääsee sujuvasti hiilihydraatteihin yleensä.

***

Tiedosta kokemukseen:

Ymmärrän alkoholisteja, jotka juovat, kun mieli on maassa. Samoinhan käyttäydyn itsekin suhteessa sokeriin - josta muuten saadaan käyttämällä alkoholia. Murhemieleen sokeri suo (muka)lohtua. Tunnistan riippuvuuteni, joka ei ehkä ole suurkuluttajan, “sakkaroosistin”, asteella, mutta riippuvuus kuitenkin.

Muutama ystäväni on lopettanut lisätyn sokerin käytön. Pitkään katsoin sivusta, sitten kokeilin itse.

Kovin kauaa koe ei ole vielä jatkunut, mutta sen verran tiedän, että tulee niin päällikkö-olo, kun pystyy hallitsemaan omaa toimintaa. Pois sokerin orjuudesta oman käyttäytymisen herraksi, sanoisi elämänhallintakonsultti.

Opin myös sen, että sokeri-absolutismi on aika vaikeaa. Vaikeinta on muuttaa tottumusta: jalat johdattavat kaapille, käsi hapuilee kaapista suklaata, keksejä, mitä-tahansa-makeaa. Toiseksi suurin ongelma on, että sokeria on miltei kaikkialla, jopa ketsupissa ja maksalaatikossa.

Kunhan koe on päätöksessä, pitää katsoa, onko absolutismi paras ratkaisu, vai olisiko hallittu relativismi parempi.

Erään viisaan ihmisen neuvosta lueskelin Roomalaiskirjettä.

“Te joko palvelette syntiä, joka johtaa kuolemantuomioon, tai olette kuuliaisia Jumalalle, mikä johtaa vapauttavaan tuomioon. Jumalalle kiitos, te jotka olitte synnin orjia, olette nyt tulleet koko sydämestänne kuuliaisiksi sille opetukselle, jonka ohjattavaksi teidät on uskottu. Olette päässeet vapaiksi synnin orjuudesta ja palvelette nyt vanhurskautta … Antautukaa nyt palvelemaan Jumalan tahtoa, niin hän pyhittää teidät.” (Room 6:16-19)

Neljään kertaan hieman eri sanoin Paavali sanoo, miten armahdetun kristityn tulee elää: olla kuuliaisia Jumalalle ja (Jeesuksen) opetukselle, palvella vanhurskautta, palvella Jumalan tahtoa.

Hyvä on sen osa, joka “löytää ilonsa Herran laista, tutkii sitä päivät ja yöt”, sanotaan psalmissa 1. Luther oli samoilla linjoilla.

Jeesus meni vielä pidemmälle: “Minä sanon teille: ellette te noudata Jumalan tahtoa paljon paremmin kuin lainopettajat ja fariseukset, te ette pääse taivasten valtakuntaan.” Jumala tahtoo, että noudatamme hänen käskyjään, jonka Jeesus tiivisti rakkauden kaksoiskäskyyn. Ehkä fariseukset eivät olleet oikein sisäistäneet lähimmäisenrakkautta? Tai sitten heillä oli muita jumalia kuten perinnäissäädökset tai oma erinomaisuus?

Roomalaiskirjeessä sanotaan edelleen, että “mikään kadotustuomio ei siis kohtaa niitä, jotka ovat Jeesuksessa Kristuksessa ja jotka eivät vaella lihan vaan Hengen mukaan” (Room 8:1).

Minusta tuossa on koko kristillisen etiikan ihmeellinen ydin, ja - voisi melkein sanoa - kristityn elämän tarkoitus: meidän tulee kieltää liha, kieltää liskoaivojakin syvemmälle sisuksiimme kirjoitettu itsekkyys ja ajatella, puhua ja toimia lähimmäisten hyväksi.

Tietenkään emme onnistu taltuttamaan itsekkyyttämme, se on selvää. Mutta jos ihmisellä on jokin tähtäyspiste, ideaali, niin elämällä on suunta - niin maallisessa kuin iäisessä mielessä.

Tykkään kiteytyksistä ja yritän etsiä soveliaita yläotsikoita, joiden alla voisi elää hyvää elämä.

Lutherin Isosta Katekismuksesta löysin kiteytyksen, käskyjen selityksen lopulta:

“Sanat ‘älä pidä muita jumalia’ kaikkein yksinkertaisimmin selitettyinä siis merkitsevät aivan samaa kuin tämä vaatimus: Sinun tulee peljätä ja rakastaa minua ainoana oikeana Jumalanasi ja minuun turvata. Jos näet sydän on tällaisessa suhteessa Jumalaan, se on täyttänyt tämän ja kaikki muutkin käskyt; ja taas toisaalta: se, joka pelkää ja rakastaa jotakin muuta taivaassa tahi maan päällä, ei pidä tätä eikä mitään muutakaan käskyä.”

Hieman aikaisemmin Luther terottaa, että kymmeneen käskyyn tiivistyy meidän olemisen tapa:

“Tässä siis nämä Kymmenen käskyä, sen jumalallisen opin pääpiirteet, joka opettaa, mitä meidän pitää tehdä, että koko elämämme miellyttäisi Jumalaa; se on se oikea lähde ja kanava, josta pitää kumpuaman ja johon taas pitää takaisin virtaaman kaiken sen, mikä on ollakseen hyvää tekoa - Kymmenen käskyn piirin ulkopuolella ei mikään teko eikä toimi saata olla hyvä ja Jumalan mieleinen, oli se sitten maailman silmissä kuinka suuri ja erinomainen tahansa.”

toisianne, veljet. Joka panettelee veljeään tai tuomitsee hänet, puhuu lakia vastaan ja tuomitsee lain. Mutta jos tuomitset lain, et ole lain noudattaja, vaan sen tuomari.

Yksi ainoa on lainsäätäjä ja tuomari, hän, jolla on valta pelastaa ja valta tuomita kadotukseen. Mutta mikä sinä olet tuomitsemaan lähimmäisesi? Jaak 4:11-12

Siionin laulut -kokoelma uudistettiin perusteellisesti vuonna 1976. Yli 150 laulua vuoden 1961 kirjasta sai lähteä. Uusia lauluja otettiin mukaan toistasataa. Myös vanhoja lauluja uudistettiin.

Mitä uudistuksessa oikein tehtiin? Alla muutama huomio kirjojen välisistä eroista.

Vuoden 1961 kirjassa laulettiin usein yksilöstä, mutta harvemmin suurista yksiköistä. Jos puhuttiin joukosta, sillä tavallisesti viitattiin joukkoon taivaassa. Esim laulu 129 (numerot vuoden 1976 kirjasta): “Saa kerran parvess’ armolasten yhtyä voiton virtehen.” Siis siellä, tuonpuoleisessa.

Uudistuksen jälkeen seurakunnan ja lauman tapaiset kollektiivit yleistyvät. Usein niillä viitataan joukkoon tämänpuoleisessa. 1961 kirjassa seurakunta mainitaan alle 5 % lauluista, vuonna 1976 mukaan otetuissa lähes joka viidennessä.

Laulun 129 kohta kuuluu nykyisin näin: “Saa täällä parvess’ armolasten yhtyä voitonvirtehen.”

70-luvulla kirjoitetussa laulussa 139 sanotaan: “Seurakunta päällä maitten lepopaikka suloinen, siellä kanssa autuaitten nautin rauhaa Jeesuksen.”

Aiemmin tuontapaisin sanankääntein kuvattiin taivasta.

Laulussa 22 lapset ravittiin ennen “Vanhimman rakkaudella”, nykyisin “Siion, äitimme, ravitsee pienet lapsemme ja hoitaa uskoamme”. Sanat hoito, hoitaminen ja armohoito löivät läpi 70-luvun uudistuksessa.

Kollektiivia korostava näkökulma näyttää tulleen mukaan varsin myöhään. Lauluun 136 vuodelta 1969 lisättiin vuoden 1976 uudistuksessa kolmas säkeistö: “Niin tätä Herra kirkasta sun valtakunnassasi. Ja pidä lapsen paikalla, pienenä laumassasi.” Alun perin laulussa ei puhuttu mitään valtakunnasta tai laumasta.

Sana valtakunta esiintyy vuoden 1961 kirjassa 5 % lauluista, vuonna 1976 mukaan otetuista sana löytyy 34 %:sta.

Kodiksi sanottiin ennen taivasta: “Ei ole tämä kotimme, jossa nyt asumme” (157), “Ah, tule, rakas Jeesus, mua kotiin noutamahan” (153) ja niin edelleen, esimerkkejä on runsaasti.

Uudistuksen jälkeen uskovaisella oli toinenkin koti. Laulun 167 ajatus oli ennen se, että uskovaisella on taivaassa koti, jonne maailman myrskyt eivät ulotu. Uudistuksen jälkeen kolmas säkeistö kertoi, että “on koti myöskin päällä maan”.

Laulujen sävelmät kallistuvat vuoden 1976 uudistuksessa molliin. Vuoden 1961 kirjassa 59 % sävelmistä oli mollissa, 1976 kokoelmassa 71 %.

Joidenkin laulujen kohdalla näkökulma tekstiin muuttuu, kun sävelmä on vaihdettu. Selkeimpiä esimerkkejä on laulu 156, “Mä ikävöitsen täältä kotihin rauhaisaan”, jota ennen laulettiin polveilevan B-duurisävelmän mukana. Silmien eteen piirtyy taivas, uskovaisen koti ja määränpää. Nykyisin laulun kolmijakoinen mollimelodia alleviivaa tämänpuoleisen synkkyyttä.

Painotuksen siirtyminen yksilöstä kohti kollektiivia saattaa osittain selittyä sillä, että rauhanyhdistysten toiminta laajeni ja lämpeni sisäänpäin 70-luvulla. Painotus saattaa olla myös vastareaktiota yhteisön kokemille uhkille tai ajan yleiselle yksilöllistymiskehitykselle.

Mieltä jää kuitenkin askarruttamaan kysymys, onko myös uskonkäsitys siirtynyt yksittäisen kilvoittelijan sydämen uskosta kohti joukon uskoa. Selvää on ainakin se, että käsitteet, joilla uskontodellisuutta hahmotetaan, ovat muuttuneet.

Silmiini ei ole sattunut tieteellisiä artikkeleita Siionin laulujen uudistuksesta. Herätysliikkeen historiaa tutkivalle Siionin laulut olisi mainiota lähdemateriaalia.

Haaste muusikoille:

Järjestä vuoden 2010 aikana konsertti Kirkon Ulkomaanavun hyväksi. Konsertti on osa Leipää musiikista -konserttien sarjaa. Kuoro tai muu kokoonpano voi rakentaa oman konserttinsa kokonaan tai osittain leipä -teeman ympärille.

Konserttiin voi liittyä teemaan johdattava juonto tai ohjelmalehti.

Tilaisuuksissa on musiikin lisäksi puhetta, josta tulee selvitä, mistä kampanjassa on kysymys. Ulkomaanapu pyrkii olemaan mahdollisuuksien mukaan tilaisuuksissa läsnä.

Konsertin voi järjestää yhteistyössä seurakuntien kanssa. Seurakunta tai esiintyjät tiedottavat Ulkomaanavulle, minä päivänä konsertti olisi ja millainen se on, sekä hoitavat mainonnan. Tilaisuuteen voi halutessaan järjestää leipää tai muuta purtavaa.

Konsertin tuotto lahjoitetaan Ulkomaanavulle ja ohjataan heikoimmassa asemassa olevien maiden ruokaturvan parantamiseen.

Ulkomaanapu ei osallistu kustannuksiin, mutta auttaa mielellään konsertin järjestämiseen liittyvissä kysymyksissä. Ulkomaanapu ylläpitää nettisivuillaan ajantasaista konserttikalenteria (vielä ehtii ensimmäiseksi!).

Osallistu ja haasta muut mukaan laulamaan ja soittamaan leipää heikoimmassa asemassa oleville!

Ulkomaanavulla konserttiasioista vastaa Karita Linden-Lemmetti, p. 040 732 0104 tai 09 180 2427. Sähköposti muotoa etunimi.sukunimi ät kirkonulkomaanapu.fi

Konsertin suunnitteluun liittyvissä kysymyksissä voi ottaa yhteyttä minuun.

Sanaa saapi levittää.

se olla pitää.

Naisia on kansalaisjärjestöissä, miehiä pörssiyhtiöiden hallituksissa; naiset muuttamassa maailmaa, miehet pitämässä valtarakenteita yllä.

“Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. En minä ole tullut kutsumaan hurskaita, vaan syntisiä.” (Mark 2:17)

Ehkä usko ei ole niinkään oikeassaolemista ihmisten edessä, vaan väärässäolemista Jumalan edessä?