epäkuluttajan sivut

4.7.

Pielavesi-Joensuu

Pyörien, kärryjen ja muiden romppeiden kanssa noustiin bussiin. “Kyllähän minä vähän hätkähdin, kun näin teidät ja aloin miettimään, mitä tuolla ruumassa on”, kuski sanoi.

Ruumaan mahtui nippanappa. Me kaksi aikuista, joista toinen opiskelija, sekä kaksi maksavaa (yli 4 v) lasta ynnä pyörät pääsimmä kyytiin vajaalla 90 eurolla.

Pyöristä otetaan bussissa yleensä noin 5 euroa kappaleelta; hinnat voivat vaihdella liikennöitsijöittäin. Eli suosittelen linja-autoa, jos pitää pyörää kuskata. Hyvä tapa on varata lippu etukäteen.

Lapset nukahtivat ennen Maaninkaa. Näinkö helppoa matkustaminen on, ihmettelin silmät puolitangossa.

FAKTAT: Maaningalla satoi 2.7. vettä lähes 40 mm. (Jotkut ehkä muistavat kesän 2002? Silloinkin Maaningalla satoi.) Reilulta sade vaikuttikin.

Pyörän kanssa kannattaa valita linja-auto junan sijaan.

25.6.

Lybäckin pyöräliikkeen huoltomies vaihtoi Crescentiin takavanteen ja -renkaat. “Näin hyviä pinnoja ei kannata vaihtaa”, sanoi. Keskiön laakereita hän ei saanut vaihdettua. Osat 16,50 €, työ 30€.

Rossano-kaupat jäivät niinmuodoin tekemättä. Pyörävanhus sai jatkoaikaa, muttei takuuta: “Loppuhan tämä on”, sanoi myyjä. “Keskiö voi kestää 10 tai 1000 kilometriä.”

Matka Sieviin sujui poutasäässä ja lounatuulessa. Kokkolasta 4,5 h, Alajärveltä vajaa 10.

Sieviläisillä pelloilla näkyi lastenrattaiden seassa pyöräkärryjä. En tiedä, moniko oli tullut pyörällä.

1.7.

Sievi-Reisjärvi-Pihtipudas, 98 km, 10 h

Jatkettiin matkaa kolmen lapsen kanssa. Sää oli lämmin ja 1/2-pilvinen. Päivän ainoan sadekuuron aikana olimme parahiksi lounaalla.

Näillä alueilla on viljalti peltoja, vielä Pihtiputaan luoteiskulmallakin viljellään lehmiä. Mukavaa ajeltavaa. Ja (nuuh) lietelantahan ajetaan pellolle juuri nyt.

Maanantain Kalevassa ennusteltiin Itä-Suomeen poutaista ja lämmintä loppuviikkoa. Tiistai-illan säätiedotus tiesi enemmän: lännestä saapuu sadealue, joka leviää keskiviikon aikana Itä-Suomeen. Pihtiputaan yöpaikassa arvoimme, jatkaako yötä myöten Pielavedelle, joka oli varsinainen välietappimme. Saunan jälkeen raukeus virtasi jäseniin eikä yöpyöräilyä enää harkittu.

2.7.

Pihtipudas-Pielavesi, 80 km, 8 h

Pääsimme liikkeelle puoli yhdeksän. Kello 10.45 okluusiorintama alkoi heittää vettä niskaan. Loput puolensataa kilometriä nautitsimme sateesta, joka “voi paikoin olla runsasta”.

Sateessa kyllä pyöräilee, vaikka eihän se niin hauskaa ole. Lapsille pantiin villaa alle ja sadevaatetta ylle. Vuotava katto ja lammikot kärryn pohjalla eivät haitanneet 4- ja 2-vuotiaita, vaan lapset lauloivat “Pyörät ne pyörivät ympäri” ja imeskelivät timoteitä. Luulivat varmaan, että sade on normaali asia.

Keiteleellä syötiin. St1:n puffetia voin varovaisesti suositella. 2-vuotiaan kärryyn motivointi tauon jälkeen kesti hetkisen.

FAKTAT: Pyöräkärry-yhdistelmäni painoi ehkä 150 kg, vaimon 140. Tämän painoisella ja ikäisellä kalustolla ei kannata yrittää yli 100 km:n päivämatkoja.

Jalat ovat toimineet, mutta molempien pyörien keskiöt naksuvat.

Minulle matkaa on kertynyt 480 km, vaimo on pyöräillyt 550. Täältä Joensuuhun jatkanemme bussilla.

“Onni ei ole päämäärä, onni on matka.” Ai vaikka sataa vettä ja lapset kätisevät kärryssä ja perillä odottaa sauna?

25.6.

Huomisen matkasta kerron etukäteen.

Lähes 30-vuotias Crescent 309 Competition alkaa kaivata huoltoa. Ajoin monttuun ja harjoituskilpurin kapea takavanne meni mutkalle. Myös keskiön laakerit roplottavat siihen malliin, että ne on parasta vaihtaa. Vien pyörän Kokkolaan Lybäckille korjattavaksi. Ellei korjaus onnistu, ostan uuden. Lappeenrannassa koottua Rossanoa ovat monet suositelleet, tosin täkäläisen pyöräkauppiaan mielestä Nishiki on paras. Ainoa se ainakin oli.

Kokkolasta jatkan kärryn ja kaksivuotiaan kanssa Sieviin. Vaimo aikoo ajaa sinne suoraan.

Matkaa Alajärveltä Sieviin kertyy 135 km, hatun-arvon-nostoinen päivämatka. Kokkolasta matkaa on vain seitsemisenkymmentä.

Luvassa sadekuuroja.

FAKTAT: Harjoituskilpapyörälle on oma käyttöalueensa, johon kärryn vetäminen ei ehkä kuulu. Kapean renkaan päälle painoa tulee liikaa, lisäksi välitykset on tarkoitettu nopeampaan ajoon.

Crescent panosti aikoinaan laatuun. Kolme-nolla-ysissä on edelleen ehjä mutta rispaantunut eturenkaan päällyskumi vuodelta ‘80. Viisi vuotta vanha takakumi alkaa olla entinen. Vaihteisto pelittää, vaikka sitä ei ole ehkä koskaan huollettu.

Allaoleva kuva on skannattu ihan itse (kuvaa klikkaamalla se näkyy ehkä parempana).

Kuva on juhannusaatolta. Lehtimäki ja ukkoskuuro ovat takana, tasamaata ja loivaa alamäkeä edessä. Minun kärrystä on kumi puhki ja molemmat lapset ovat toisessa kärryssä. Huomaa 5-kuisen pullava käsi, joka pilkistää peiton alta. Siniset lähes vettäpitävät sivulaukut on kirppikseltä.

19.6. Juhannuksen aatonaatto

Muurame-Petäjävesi-Multia-Väätäiskylä-Myllymäki, 113km, 12 tuntia.

Kaksi vanhinta tyttöä pääsi mummon ja papan kyydissä, me loput tultiin pyörillä. Alkuun ajeltiin kestopäällystettä, sitten 15 km:n pätkä sateen pehmittämää hiekkatietä. Ohitimme Piesalankylän pellot, jotka joku lukijoista ehkä muistaa.

Petäjäveden Essolla pidettiin taukoa. Pakettiautoa tankkaava mies sanoi, että satasella saa tankin täyteen. Me tankattiin buffetista 5,90, 2-vuotias pääsi eurolla.

Lähtö viivästyi niin, että rankkasadekuuro ennätti mennä editse. Multian jäätelökioskilla oli tyttösiä aatonaattoa viettämässä. “Ihana!” huudahti muuan, kun näki pyöräkärryssä pikkutytön punainen kypärä päässä. Ystävällinen täti täytti juomapullomme.

Seuraava etappi Väätäiskylään oli yllättävän vilkas. Kapealla valtatie 18:lla oli välillä pieniä juhannuksenmenoliikennejonoja. Jokunen nousuhumalainen nuori huusi kannustuksia auton ikkunasta, mutta yhtään pulloa ei heitetty.

Myllymäellä majoituimme Leppälän majoitusmökeissä. “Panostamme luonnonrauhasta, sekä suojelusta kiinnostuneisiin ekomatkailijoihin”, takeltelee kotisivuilla. Paikka oli kotikutoinen, mutta aito ja toimiva. Hevonen käyskenteli vapaana pihalla.

“Aa aa allinlasta, pientä linnunpoikaa. Ei ole isää, ei ole äitiä, joka sitä hoitaa”, neiti kaks-vee lauloi illalla, kunnes nukahti.

20.6. Juhannusaatto

Myllymäki-Ähtäri-Lehtimäki-Alajärvi, 80 km, 6 tuntia.

Aamu näytti kostealta, mutta sitten poutaantui. Loivia mäkiä, reipas myötätuuli etelästä, lapset nukkuivat melkein puolimatkaan. Pyöräilyä parhaimmillaan.

Leppälän aamiaisen voimalla jaksoimme Lehtimäelle saakka. Siellä retki sai klassisen käänteen: kumi puhkesi ja alkoi sataa. Onneksi kumppa meni kärrystä eikä pyörästä. Lastia vain vähemmäksi ja taas matkaan. “Kaikki mikä sataa ennen juhannusta, sataa laarihin”, sanoo maanviljelijä. Tarkoitti varmaan juhannuspäivää, ei aattoa.

Lehtimäeltä eteenpäin mentiin poutasäässä.

Retken päätteeksi endorfiinihumala piti mielen virkeänä pari tuntia. Sitten tuli väsymys. Silmissä näkyi loivia ylämäkiä, jotka tuntuivat jaloissa seuraavana aamuna.

FAKTAT: Tasamaalla pyöräkärry ei juuri hidasta. Alamäessä se antaa lisävauhtia. Ylämäessä on monesti hypättävä ratsailta.

Puolivuotias nukkui melkein koko ajan, kaksivuotiaskin sievät tovit. Kaksivuotiaalla oli matkaseurana suolattomia maissinaksuja. Yllättävän hyvin viihtyi.

Ajonaikainen keskinopeus lienee ollut jossain 13-20 km/h:n välillä. Suunniteltujen ja ennalta arvaamattomien taukojen vuoksi kannattanee varata tunti kymmentä kilometriä kohti.

Digikameraa ei ole. Laittaisin muuten kuvia.

12.6.

Jos ei ole työpaikkaa, haasteet on etsittävä muualta. Vaikka sitten kolmen viikon pyöräkärryreissusta.

Aamujunalla Varkauteen, siellä päivä sanataidepajoja, illaksi Jyväskylään.

Kiskobussi oli kahdelle pyörä-kärry-yhdistelmälle vähän ahdas, aamulla ei muuten varsinaisia ongelmia. “Tiedättekö, että pyöräkärryistä otetaan hinta erikseen”, konnari kysyi mutta päästi ekakertalaiset pyörien hinnalla (kympin pyörä).

Varkaudesta eteenpäin ei saatukaan lippuja pyörille: “Pieksämäeltä lähtevään IC-junaan ei välttämättä mahdu pyöriä”, samainen kiskobussin konnari sanoi.

IC:ssä oli tilaa yhdelle pyörälle - vaikka juna oli melkein tyhjä. “No päästäänkö me mukaan?” Konnarit miettivät. “Pakko kai ne on ottaa”, sanoi toinen alistuneesti. Hetken kuluttua kuuluivat puhuvan, että maksu niistä on saatava. Ensin puhuivat 50 euron maksusta, sitten 40, mutta kun ei ollut käteistä, asia hoidettiin vasta Jyväskylän matkakeskuksessa. Pyörä plus peräkärry 18 euroa.

Kuusihenkinen perhe polkupyörillä Suomea kiertämässä - sori, VR. Matkahuollolle etukäteispahoittelut…

FAKTAT: Jos haluat pyörän junaan, varaa lippu etukäteen.

Pyörä+kärry -yhdistelmä maksaa 18 euroa (saman minkä tandempyörä), vaikka konnari väittäisi mitä.

Kahdesta konnarista toinen kyllä joustaa, jos kyse on lapsiperheestä. Varaa silti lippu ennakkoon.

Pyöräkärrystä ei perittäne maksua, jos ne muuttaa lastenrattaiksi.