Ellei kiirastorstain Matteus-passio vielä riitä, niin sitten on vielä kellokeskiviikon Johannes-passio Radio Yhdessä klo 19.03. Ohessa passiojuttu (vielä vähän alkuperäistä laajempana), jota lupailin.
Sain kerrassaan mieluisan tehtävän kirjoittaa aukeama pääsiäismusiikista paikalliseen seurakuntalehteen. Epäilyksittä tartuin Bachin Matteus-passioon. Lainasin partituurin ja kasan kirjoja.
Uppouduin täysin tähän barokkimonumenttiin ja luterilaiseen musiikkisaarnaan, ja prosessi oli puhdistava. Laitan linkin pitkään - laadusta en sano mitään - juttuun (josta sitten on linkkejä myös juutuubiin), jahka se tämän kuun viimeisenä päivänä ilmestyy.
Mikä siinä on, että Bach tunkeutuu niin syvälle? Yritän vähän purkaa tuota asiaa.
Kirjaimet JJ - Juva Jesu, Jeesuksen avulla - ja SDG - Soli Deo Gloria, yksin Jumalalle kunnia - jotka Bach aina kirjoitti sävellystensä alkuun ja loppuun voivat olla pelkkiä rutiineja, mutta väitän, että niistä kuvastuu myös säveltäjän henkilökohtainen usko.
Mistä tällaista voi päätellä? Esimerkiksi siitä, että Bachilla oli verraten laaja teologinen kirjasto, jota säveltäjä myös ahkerasti luki ja kommentoi. Kenraalibasson oppikirjassaan Bach kirjoitti, että kaiken musiikin “perimmäinen syy ei saa olla mikään muu kuin Jumalan kunnia ja mielen rakennus. Missä tätä ei oteta huomioon, siellä ei ole mitään varsinaista musiikkia vaan pelkästään saatanallista lörpöttelyä ja posetiivin pyörittämistä.”
Matteus-passio ei ensisijaisesti kerro kanttori Johann Sebastianista, joka haluaa hakkauttaa nimensä kiveen ja jättää jälkeensä jotain pysyvää, vaan ihmiseksi tulleen Jumalan kärsimyksestä. Bach oli kirkkomuusikko, työmies Herran viinitarhassa, ei romanttinen hengentöillään kuolemattomuutta etsivä nero. Matteus-passion äärellä näyttää päivänselvältä, että Bachin missio oli kirkastaa kristinuskon ydintä, sen verran pieteetillä Bach on teoksensa säveltänyt. Lutherin mukaan “Jumala saarnauttaa evankeliumia musiikin välityksellä”, ja tässä Bach onnistuu paremmin kuin ehkä kukaan toinen.
Minuun Matteus-passio uppoaa syvälle ensinnäkin siksi, että uskon passion sanoman. Toinen seikka on se, että sanomaan on yhdistynyt musiikki, joka asuu ihmisessä kieltä syvemmällä. Musiikki on ihmisellä jo ennen syntymää, sillä korva kehittyy 24. raskausviikon paikkeilla (sikiö tosin kuulee ääniä jo tätä aiemmin). Elämän lopulla puhekykynsä menettänyt ihminen saattaa yllättäen löytää sävelen ja sanat lapsuudesta tuttuun lauluun.
Mikään puhuttu saarna ei uppoa yhtä syvälle.
Matteus-passio, ja hyvä musiikki laajemmin, kertoo ainakin minulle suoraan itsestään Jumalasta. Musiikki kertoo mielestäni Jumalasta ihmisessä, ei niinkään Jumalasta luojana ja elämän alkuunpanijana tai etäällä taivaassa asuvasta Jumalasta. Tästä tullaan taas Bachiin: Kun Bach säveltää musiikkia “mielen rakennukseksi”, niin fokuksessa on lähimmäinen (tai ‘itse’, jota tulee rakastaa niin kuin lähimmäistä). Kristillinen tulkinta tästä voisi olla, että usko vaikuttaa Bachin musiikissa rakkautena lähimmäistä kohtaan (vrt. Gal 5:6).
Minusta taitava muusikko ymmärtää Bachin musiikin luonteen intuitiivisesti aivan oikein. Olen kuullut monien itseään tehostavien virtuoosien (mikä tyyli sopii esimerkiksi moniin romantiikan teoksiin) soittavan Bachia - ja äkkiä heistä tuleekin nöyriä palvelijoita, he soittavatkin “mielen rakennukseksi”, lähimmäisensä parhaaksi.
Kiirastorstaina klo 19 jälkeen passio tulee radiosta. Pysykää kuulolla.
Siionin laulut -kokoelma uudistettiin perusteellisesti vuonna 1976. Yli 150 laulua vuoden 1961 kirjasta sai lähteä. Uusia lauluja otettiin mukaan toistasataa. Myös vanhoja lauluja uudistettiin.
Mitä uudistuksessa oikein tehtiin? Alla muutama huomio kirjojen välisistä eroista.
Vuoden 1961 kirjassa laulettiin usein yksilöstä, mutta harvemmin suurista yksiköistä. Jos puhuttiin joukosta, sillä tavallisesti viitattiin joukkoon taivaassa. Esim laulu 129 (numerot vuoden 1976 kirjasta): “Saa kerran parvess’ armolasten yhtyä voiton virtehen.” Siis siellä, tuonpuoleisessa.
Uudistuksen jälkeen seurakunnan ja lauman tapaiset kollektiivit yleistyvät. Usein niillä viitataan joukkoon tämänpuoleisessa. 1961 kirjassa seurakunta mainitaan alle 5 % lauluista, vuonna 1976 mukaan otetuissa lähes joka viidennessä.
Laulun 129 kohta kuuluu nykyisin näin: “Saa täällä parvess’ armolasten yhtyä voitonvirtehen.”
70-luvulla kirjoitetussa laulussa 139 sanotaan: “Seurakunta päällä maitten lepopaikka suloinen, siellä kanssa autuaitten nautin rauhaa Jeesuksen.”
Aiemmin tuontapaisin sanankääntein kuvattiin taivasta.
Laulussa 22 lapset ravittiin ennen “Vanhimman rakkaudella”, nykyisin “Siion, äitimme, ravitsee pienet lapsemme ja hoitaa uskoamme”. Sanat hoito, hoitaminen ja armohoito löivät läpi 70-luvun uudistuksessa.
Kollektiivia korostava näkökulma näyttää tulleen mukaan varsin myöhään. Lauluun 136 vuodelta 1969 lisättiin vuoden 1976 uudistuksessa kolmas säkeistö: “Niin tätä Herra kirkasta sun valtakunnassasi. Ja pidä lapsen paikalla, pienenä laumassasi.” Alun perin laulussa ei puhuttu mitään valtakunnasta tai laumasta.
Sana valtakunta esiintyy vuoden 1961 kirjassa 5 % lauluista, vuonna 1976 mukaan otetuista sana löytyy 34 %:sta.
Kodiksi sanottiin ennen taivasta: “Ei ole tämä kotimme, jossa nyt asumme” (157), “Ah, tule, rakas Jeesus, mua kotiin noutamahan” (153) ja niin edelleen, esimerkkejä on runsaasti.
Uudistuksen jälkeen uskovaisella oli toinenkin koti. Laulun 167 ajatus oli ennen se, että uskovaisella on taivaassa koti, jonne maailman myrskyt eivät ulotu. Uudistuksen jälkeen kolmas säkeistö kertoi, että “on koti myöskin päällä maan”.
Laulujen sävelmät kallistuvat vuoden 1976 uudistuksessa molliin. Vuoden 1961 kirjassa 59 % sävelmistä oli mollissa, 1976 kokoelmassa 71 %.
Joidenkin laulujen kohdalla näkökulma tekstiin muuttuu, kun sävelmä on vaihdettu. Selkeimpiä esimerkkejä on laulu 156, “Mä ikävöitsen täältä kotihin rauhaisaan”, jota ennen laulettiin polveilevan B-duurisävelmän mukana. Silmien eteen piirtyy taivas, uskovaisen koti ja määränpää. Nykyisin laulun kolmijakoinen mollimelodia alleviivaa tämänpuoleisen synkkyyttä.
Painotuksen siirtyminen yksilöstä kohti kollektiivia saattaa osittain selittyä sillä, että rauhanyhdistysten toiminta laajeni ja lämpeni sisäänpäin 70-luvulla. Painotus saattaa olla myös vastareaktiota yhteisön kokemille uhkille tai ajan yleiselle yksilöllistymiskehitykselle.
Mieltä jää kuitenkin askarruttamaan kysymys, onko myös uskonkäsitys siirtynyt yksittäisen kilvoittelijan sydämen uskosta kohti joukon uskoa. Selvää on ainakin se, että käsitteet, joilla uskontodellisuutta hahmotetaan, ovat muuttuneet.
Silmiini ei ole sattunut tieteellisiä artikkeleita Siionin laulujen uudistuksesta. Herätysliikkeen historiaa tutkivalle Siionin laulut olisi mainiota lähdemateriaalia.
Haaste muusikoille:
Järjestä vuoden 2010 aikana konsertti Kirkon Ulkomaanavun hyväksi. Konsertti on osa Leipää musiikista -konserttien sarjaa. Kuoro tai muu kokoonpano voi rakentaa oman konserttinsa kokonaan tai osittain leipä -teeman ympärille.
Konserttiin voi liittyä teemaan johdattava juonto tai ohjelmalehti.
Tilaisuuksissa on musiikin lisäksi puhetta, josta tulee selvitä, mistä kampanjassa on kysymys. Ulkomaanapu pyrkii olemaan mahdollisuuksien mukaan tilaisuuksissa läsnä.
Konsertin voi järjestää yhteistyössä seurakuntien kanssa. Seurakunta tai esiintyjät tiedottavat Ulkomaanavulle, minä päivänä konsertti olisi ja millainen se on, sekä hoitavat mainonnan. Tilaisuuteen voi halutessaan järjestää leipää tai muuta purtavaa.
Konsertin tuotto lahjoitetaan Ulkomaanavulle ja ohjataan heikoimmassa asemassa olevien maiden ruokaturvan parantamiseen.
Ulkomaanapu ei osallistu kustannuksiin, mutta auttaa mielellään konsertin järjestämiseen liittyvissä kysymyksissä. Ulkomaanapu ylläpitää nettisivuillaan ajantasaista konserttikalenteria (vielä ehtii ensimmäiseksi!).
Osallistu ja haasta muut mukaan laulamaan ja soittamaan leipää heikoimmassa asemassa oleville!
Ulkomaanavulla konserttiasioista vastaa Karita Linden-Lemmetti, p. 040 732 0104 tai 09 180 2427. Sähköposti muotoa etunimi.sukunimi ät kirkonulkomaanapu.fi
Konsertin suunnitteluun liittyvissä kysymyksissä voi ottaa yhteyttä minuun.
Sanaa saapi levittää.
Orkesterille sävelletyt valssit on vankkaa tavaraa. Mikä on paras? Heitän muutaman ehdokkaan.
Hatšaturjanin valssi sarjasta Masquerade oli joskus suosikkini. Nythän tuo kuulostaa jo vähän yks’totiselta.
Idästä tulee myös seuraavat, Šostakovitšin valssi jazz-sarjasta ja Tšaikovskin kukkaisvalssi baletista Pähkinänsärkijä. Šostakovitš pikkurumpuineen on vaikuttava sekoitus perivenäläistä melankoliaa ja jotain poulenc-tyylistä sirkusmeininkiä. Tšaikovskissa on nostalgiaa ja nautinnollisia orkesterivärejä.
Ei unohdeta Ranskaa. Berlioz ymppää hienon valssin Fantastiseen sinfoniaansa. Äänite on aika kehno.
Straussit on oma lukunsa. Oisko Tonava kaunoinen varmin valinta? Kannattaa katsoa vähintään minuutti niin näkee mistä on kysymys…
Poika, noin 6v, lauloi näsäviisaalla äänellä: “Sinun puolestas elää muttei kuolla, on halumme korkehin”. Pojan äiti, veteraanin tytär, tuhahti, ettei tuollainen vääntely nyt ole oikein sopivaa.
Pikkupojan intuitiolla muokkaama sanoitus oli oikein hyvä. Kuolla maan puolesta, mitä se on, eikö se ole sitä, että tulee sota, jossa kaatuu, tai saa kaatua, kuten laulaja ehkä sanoisi? Eli laulun kirjoittaja (V.A. Koskenniemi) ja laulaja toivoo kahta kivaa juttua, sotaa ja kuolemaa?
Minä toivon djembe-rumpua ja tummaa suklaata.
Eihän tuota laulua enää missään kuule, ja hyvä niin. Samoin jääkärimarssin sisältö (”meil’ armoa ei, kotimaata” [vai sittenkin: meil’ armoa, ei kotimaata?!] … “soma on sodan kohtalot koittaa”) on toivoakseni pelkästään historiaa.
Hieno marssihan se on, juuri oikeanlainen, kun haetaan sopivaa fiilistä ja oikeutusta kotipitäjän punaisten ja aseistariisuttujen venäläisten varusmiesten teloittamiselle.
Olli Mustosen loistava tulkinta Jäeger-marssista kannattaa kuunnella, on sellaista 2000-luvun isänmaallisuutta, ja verrata sitä vaikka Hgin poliisisoittokunnan tulkintaan 50-luvulta. Niin muuttuu maailma.
Muuten, meillä on omat liputuspäivänsä veteraaneille (27.4.), kaatuneille (toukokuun 3. sunnuntai) sekä poostusvoimille ja sen kalustolle (4.6.). Oikein, että liputetaan. Liputettaisko itsenäisyyspäivänä itsenäisyydelle?
etenee aina tempossa Moderato tai - jos sellainen tempomerkintä olisi - Moderatissimo. Silti ovat melodiat luonteeltansa erilaisia kovastikin, niillä niinsanotusti on erilaiset karaktäärit.
Viisi pientä ankkaa lähti leikkimään: “Jos et usko äitiä, niin äiti kertoo isille.”
Oi katsohan vaari pientä hauvaa: “Kyllä pappa ostaa, kun vaan kinuat.”
Lörpötys: “Se on ihan höpö, joka leikistä suuttuu - mutta MINÄ määrittelen, mikä on leikkiä.”
Saanko lähettää terveisiä? No elefanttilaulu Anskulle ja Siljalle Jämsään, Kallelle Kuluhoon, Lassille Eurooppaan, Toinille Keski-Suomeen ja Tiinalle Lappiin ja kummeille serkuille mummuille papoille kaikille tutuille…