epäkuluttajan sivut

Kello 00.15 bussi Kaunasista kuuden tunnin matkalle kohti Varsovaa. Via Baltican tietyöt tekivät nukkumisesta kutakuinkin mahdotonta, mutta sen verran nukahdin, että ehdin nähdä unta junasta, joka kuljettaisi ihmiset tasaisesti Tallinnasta Berliiniin.

Tallinnasta ei pääse junalla oikeastaan minnekään. Riiasta pääsi vielä kymmenen vuotta sitten neljän vaihdon jälkeen Saksaan edullisesti ja hitaasti.

Hitaitakaan raideyhteyksiä Latviasta etelään ei enää ole. Ne on korvattu pitkillä busseilla, jotka on yritetty tehdä mahdollisimman mukaviksi - Eurolines muun muassa pakkosyötti matkustajan pyynnöistä huolimatta idioottimaisia amerikkalaisia musiikkivideoita koko matkan Tallinnasta Riikaan.

Junayhteyden ei tarvitsisi olla hirveän nopea. Jos juna ajaisi näin alkuun vaikka IC-vauhtia, noin 200 km/h, niin 1200 kilometrin matka Tallinnasta Varsovaan kestäisi vaihtoineen ehkä seitsemän tuntia. Siitä eteenpäin Berliiniin vähän lujempaa, reilussa kahdessa tunnissa.

Näin unta myös tunnelista, jonka kautta pääsisi Helsingistä Tallinnaan puolessa tunnissa.

Siis Helsingissä junaan kuudelta aamulla, aamiainen junassa jossain Pärnun paikkeilla. Varsovassa voisi nousta junasta ja syödä kaikessa rauhassa. Illaksi Unter der Lindenille.

Matkalta palattuani kuukkeloin hakusanalla Rail Baltica, joka kuulosti jotenkin tutulta. Wikipediassa aiheesta kerrottiin yhtä ja toista. Kustannusarvio Tallinna-Varsova -radalle on vain 3,2 miljardia euroa. En tiedä, paljonko Via Balticaan on satsattu, mutta sitä on ainakin tehty niin tolkuttoman kauan, että vähintään tuo on mahtanut mennä. Tunneli tulisi maksamaan 6-7 miljardia, joten ehkä unohdetaan se toistaiseksi.

Pro Rail Baltica -sivuilla puolestaan sanottiin, että EU:n tasolla suunnitelma on jo valmiina, vain poliittista päättäväisyyttä puuttuu. Työttömyys ja ilmasto puhuvat Rail Baltican puolesta - nyt päätöksiä, europoliitikot!

Että yksi tulivuori voi sulkea yhden maanosan lentoliikenteen.

Että kaikki lennot eivätkään ehkä sittenkään olekaan täysin välttämättömiä kuitenkaan.

Että Euroopassa lennetään päivittäin 22 000 lentoa.

Että keskiverto-lentokone (esim. Airbus A320) painaa 75 tonnia, ja kun se kerrotaan 22 000:lla, voidaan todeta, että joka päivä Euroopassa lähetetäään yli miljoonan henkilöauton painon verran alumiinia kymmenen kilometrin korkeuteen.

Että polttoainetta kuluu 3-5 litraa/matkustaja/100km, jos kone on täynnä (lentoliikenteen oma tieto). Lento Suomesta ei-vielä-kovinkaan-kauas (1500 km) 150-paikkaisella Airbusilla hörppää 7 000-11 000 litraa uusiutumattomia luonnonvaroja. Tämän voi kertoa 22 000:lla, jos haluaa päästä kerosiinin kulutuksessa maanosan suuruusluokkaan.

Että pidän luvuista.

Että jopa ministerit voi neuvotella videoyhteyden avulla.

Että Jumala käyttää tulivuoria ja ihminen lentokoneita.

“Valikoimastamme tuotteita eri puolilta maailmaa nyt todella edullisesti” - koska tuotteiden todelliset kustannukset on siirretty lapsillesi.

On yleinen uskomus, että “…kaukotuontiin perustuvassa järjestelmässä saadaan tuotteiden hinta laskemaan ja siksi kuluttaja saa samalla rahalla entistä enemmän tavaroita”, kirjoittaa Olli Tammilehto kirjasessaan Rahdin rikokset (LIKE 2009).

Tottahan se on. Mutta minkä vuoksi baijerilainen juusto voi olla halvempaa kuin joensuulainen?

Edullisemmat tuotantokustannukset, vastaa Markkinatalous. Mutta ei siinä kaikki.

Tammilehdon mukaan yksi syy on se, että kuljetuksia tuetaan avokätisesti. 90-luvun puolivälissä liikennettä tuettiin maailmassa arviolta 225 miljardilla dollarilla vuodessa. “Tuet vaikuttivat ainakin 40 %:in maailmankaupasta”, arvioi Tammilehto.

Mitenkö tuetaan? Esimerkiksi niin, että rakennetaan teitä ja lentokenttiä verovaroin tai että jätetään keräämättä veroa lentobensiinistä ja valtamerilaivojen käyttämästä polttoöljystä. Jokainen verovaroilla nelikaistaiseksi levennetty tie tukee maantiekuljetuksia (mm. niin, että ei ruuhkia -> kuljetus nopeutuu -> kilpailuetua) ja on näinollen satsaus fossiilisten polttoaineiden lisäkäyttöön.

Ylivoimaisesti suurin tuki on Tammilehdon mukaan liikenteen ympäristötuhojen salliminen. Liikenne saa saastuttaa ilmaa, vettä ja maaperää melko vapaasti. Kulut ympäristön pilaamisesta eivät koidu kuljetusyrityksille, vaan iloisille tämän päivän ja huomisen veronmaksajille (sekä Etelälle).

Ympäristötuhot häivytetään näkyvistä, vain tuote brändeineen jää. Sitten menemme kauppaan ja mietimme, mitä juustoa juuri Me haluaisimme syödä. Haluamme baijerilaista, ranskalaista ja joensuulaista. Ja ranskalainen haluaa joensuulaista ja baijerilaista, baijerilainen ranskalaista ja joensuulaista.

Ja rekat nielee maantietä.

Sen takia joensuulainen juusto kiertää joensuulaiseen K-marketiin Jyväskylän logistiikkakeskuksen kautta. 490 kilometriä jäähdytetyssä rekankontissa vain siksi, että juustoja viedään ties minne.

Jos söisimme lähiruokaa, rekkarallia olisi paljon vähemmän.