Polttava kaakkoistuuli kävi Joensuun torilla. Toinen torin mittareista näytti +38, toinen +39.
Miksi näin kuumaa, kysyi toimittaja Ilmatieteenlaitoksen hemmolta. Suurin syy on Venäjällä pitkään pysytellyt korkeapaine. Toimittaja ei hoksannut kysyä, miksi se korkeapaine nyt siellä oikeastaan pysyttelee.
Voiskohan tavallisimmat lauseet, jotka suomalainen sanoo helvetissä, olla jotain tällaisia: “En valita. Nautitaan nyt, kun kerrankin on lämmintä.”
lyhyt matematiikka.
Uimahallissa kului vuoden aikana sähköä 5197 MWh ja lämpöä 1942 MWh. Kävijöitä oli vuoden aikana 227 195.
a) Montako kilowattituntia energiaa kului yhtä uimahallikävijää kohti?
b) Montako grammaa CO2-päästöjä syntyi yhtä uimahallikävijää kohti? Oletetaan, että sähkön tuotannossa syntyy CO2-päästöjä 300 g/kWh, lämmön tuottamisessa 150 g/kWh.
c) Montako kilometriä on ajettava autolla, jotta syntyy sama määrä päästöjä kuin uimahallikäynnistä? Oletetaan auton CO2-päästöiksi 140 g/km.
Ainakin kahtalainen oli tavoite tällä blogilla alunalkujaan. Halusin kirjottaa itseäni kiinnostavista aiheista ilman vaatimusta tyylistä, muodosta tai aiheen myyvyydestä, ja ajattelin, että julkisesti ajatteleminen teroittaa kynää paremmin kuin omalle itselle raapustelu.
Juu-u, olen saanut puhua suuta puhtaaksi. Tiedä siitä terottumisesta, mutta ilmaisu on vappautunut.
Ympäristökysymyksiinhän olen keskittynt, ja aika paljon ilmastonmuutokseen, joka on yksi oire siitä, että mollaam poijat eletty yli varojen.
Sitten kylmäpuristusta tähänsaakkaisesta.
Lähtökohta ympäristöajattelussani (juhlallinen sana, tat-ta-rat-ta-taa-a) on se, että yksilölle, siis minulle, kuuluu vastuu omista tekemisistäni ja laiminlyönneistäni. Yritys hahmottaa kysymystä globaalisti ei tuo harteilleni koko maailman ympäristötaakkaa. Harteillani on minun ikioma taakkani, jota en halua ulkoistaa millekään kunnalle.
Sanotaan nyt vielä sekin, että täydellistä vastuunkantajaa ei ole. Armoa tarvitaan.
Ympäristöajattelun lähtökohdat voivat olla monella suunnalla, esimerkiksi Raamatussa. Nostan esille pari minulle tärkeää pointtia.
Moosekselle Jumala antoi kymmenen käskyä - joista seitsemän on oikeastaan kieltoja. Jumala ei kehottanut eikä neuvonut, ei antanut suositusta eikä opastanut, vaan käski: “Älä varasta.”
Luther selittää (nyt astutaan raamatuntulkinnan puolelle) seitsemättä käskyä näin: “Meidän tulee pelätä ja rakastaa Jumalaa niin, ettemme anasta lähimmäiseltämme rahaa tai omaisuutta, emmekä saata sitä itsellemme petollisella kaupalla tai vääryydellä, vaan autamme häntä enentämään ja varjelemaan omaisuuttaan ja elatustaan.”
Ovatko luonnonvarat minun ja lähimmäistemme omaisuutta? Onko Etelän raaka-aineiden kuskaaminen Pohjoiseen “petollista kauppaa”? Autammeko kuluttamisellamme kolmannen maailman köyhiä tai tulevia sukupolvia “enentämään ja varjelemaan omaisuuttaan ja elatustaan”?
Myös muiden käskyjen, vaikkapa viidennen, selitystä voi miettiä globaalin oikeudenmukaisuuden näkökulmasta.
No sitten. Käskyt kiteytyvät tähän: rakasta lähimmäistä niin kuin itseäsi. Kiteytys kohoaa käskyjä abstraktimmalle tasolle, mutta yritän kysyä jotain siitäkin.
Mitä on lähimmäisen rakastaminen? Onko se sitä, minkä Jeesus tiivistää vuorisaarnassa: “Kaikki, mitä te tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää se heille”?
Mitä haluan ihmisten tekevän minulle, haluanko heidän kaventavan elinmahdollisuuksiani? Haluanko, että he saastuttavat ilman jota hengitän, veden jota juon, maan josta saan ruokani? Jos en halua, toiminko niin, että elinmahdollisuudet kolmannessa maailmassa tai meidän jälkeen tulevilla eivät heikkene? Elänkö niin, ettei ilma, maa ja vesi saastu?
Oman ekologisen jalanjäljen pienentämiseksi en keksi parempaa yleisohjetta kuin vähennä kulutusta. Kohtuullinen kulutuksen tavoitetaso voi olla vaikkapa 2/5 suomalaisten keskiarvosta. Nosta siis ostamisen ja matkustamisen kynnystä. Kaikkea ei tarvi omistaa, monenlaista voi myös vuokrata tai lainata (tartteeko joku muuten peräkärriä?).
Jäljellejäävän kulutuksen painopistettä voi siirtää kestävämmälle pohjalle. Tehokkaita ja helppoja tapoja on esimerkiksi lihansyönnin vähentäminen, sähkösopimuksen vaihtaminen vihreäksi ja vaikka “ei mainoksia” -tarran kiinnittäminen postilaatikkoon tai -luukkuun. Tehokasta, muttei välttämättä helppoa, on yksityisautoilun vähentäminen, lentämisen lopettaminen tai aurinkokeräimen liittäminen asunnon lämmitysjärjestelmään.
Itse yritän välttää tuotteita, jotka on tuotu kaukaa tai jalostettu pitkälle. Sähkö- ja moottorilelut jätän mieluummin kaupan hyllyyn.
Yhden ihmisen näpertelyt eivät tietenkään juuri vaikuta Isoihin Linjoihin. Mutta - vertaus on lukijoille tuttu - eipä yhden ihmisen pidättäytyminen väkivallasta hetkauta maailman väkivallan määrää sinne eikä tänne. Silti emme halua lyödä. Miksi? Koska se on väärin.
Poliitikkoja ja muita vallanpitäjiä kannattaa painostaa tekemään päätöksiä tulevaisuuden puolesta: Vaadi lähikauppaalta lähiruokaa. Lähetä kansanedustajalle sähköpostia. Kirjoita paikallislehden lukijan ääneen. Vaadi kuntapäättäjiltä kunnollisia pyöräteitä - ja käytä niitä. Ohjaa prosentti tuloistasi työlle ympäristön ja ihmisten hyväksi. Tai mitä ikinä.
Loppuun muutama random-osuma netistä. Nuista voi löytyä viiteryhmiä, ideoita tai inspiraatiota.
“Ilmastovouhkaajat eivät tajua, että ilmasto on muuttunut aina“, jauhoi Kirsi Virtanen tänä aamuna ja rinnasti IPCC:n ilmastoskenaariot kädestäennustamiseen ja jatkoi, että ilmastonmuutosta pidetään nykyisin opinkohtana ja virallisena totuutena eikä ollenkaan muisteta, mitä kaikkea mahtavaa ihmiskunta on saanut aikaan (kuten sen, että voidaan ennustaa tulevaa ilmastoa, kirsirakas).
Kolmevuotias kuunteli aikansa, sitten hänen katseensa kirkastui ja hän kysyi: “Onko tämä Peppi?”
Vasta silloin tajusin, mistä Kirsin ohjelmassa oli kysymys.
“Rakas hiilipäiväkirja”, tai ainakin hiilipäiväkirja. Nyt olen pitänyt sinua vuoden.
Osastosta liikkuminen koidui 688 kg eli vajaat 0,7 tonnia CO2-päästöjä, joista yksityisautoilun osuus 568 kg (83 %). Ensimmäisen puolivuoden aikana päästöjä tuli 365 kg, toisen aikana 323 kg. Työmatkoista tuli päästöjä 269 kg (39 %), marja- ja sienireissuista 96 kg (14 %).
Lihaa kului vuoden aikana noin viisi kiloa, ellei muutamia dyykattuja kiloja lasketa. Ja miten voisikaan laskea: sekajätteistä pelastettu ryynimakkarapaketti ainoastaan pienentää kaatopaikan metaanipäästöjä.
Sähkönkulutuksesta oma osuuteni oli 4384 kWh. CO2-päästöjä tulisi osakseni keskiverto-suomalaisella sähköntuotannolla noin 1,3 tonnia, ellei huomioida sitä, että käytämme ympäristöystävällistä viherpesu-sähköä.
Tuohon parin tonnin arvaukseen lisätään epäsuorasta kulutuksesta arvauksena toiset pari tonnia niin päästään neljään tonniin, lähelle maailmankansalaisen keskiarvoa, joka on sekin vähän liikaa, kuten hyvin tiedämme.
Miten on päiväkirja vaikuttanut; miten on elämä muuttunut?
Liha on melkeimpä jäänyt, riisi unohtunut kuin huomaamatta, vain riisipiirakoissa ja joulun alla puurossa tuli syötyä, lisukkeena ei oikeastaan ollenkaan. Juustoa kuluu vähenpi.
Polkupyörällä tuli ajettua paljon, autossa on kynnys korkeampi, saunomisesta on tullut ylellisyyttä. Huoneenlämpö pyörii 17-18 asteen vaiheilla, makuuhuoneessa on joskus viileämpää. Tossut jalkaan ja ylletröijaa päälle, ei siinä sen kummenpaa.
Ainiin, ja ystävä jätti kaukoidänmatkansa tekemättä. Se oli iso juttu!
Dieetistä on tullut vuodessa normaalia elämätä. Elämänlaatuni ei ole enää kytköksissä autoiluun eikä punaiseen lihaan, ou-jee.
Elämänhallinnasta tässä on kysymys ja sen vuoksi tahtoisinkin markkinoida hiilipäiväkirjaa Markku S:a mukaillen “eräänlaisena elämänhallinnan projektina”.
FAO sanoo, että jopa 18 % maailman hiilidioksidipäästöistä (ehkä mukaan on laskettu myös metaani ym, jotka on muutettu CO2-ekvivalenteiksi) on palautettavissa karjatalouteen. Siis joka kuudes ilmakehässä lämmittävä kasvihuonekaasumolekyyli on peräisin lihantuotannosta - luku on aivan hämmästyttävä. Paljonparjatun lentoliikenteen osuus CO2-päästöistä on noin 4 %, lämmitysvaikutuksista arviolta 8-20 %.
Lihan jättäminen on ehkä tehokkain ja helpoin tapa vaikuttaa henkilökohtaisiin päästöihin.
Lisäinfoa esmes WWF:n sivuilla
Ystäväni Lassi sytytti rappukäytävään valot. “Ei näitä oikeastaan tarvita, kun on päivä”, hän sanoi, eikä niitä tarvittukaan. Sitten Lassi lausuili, että “ilmastonmuutos torjutaan tarttumalla reflekseihin”.
Kilsan päähän kauppaan autolla - koska olen tottunut tekemään niin.
Lounaaksi nautaa tai porsasta - silkasta tottumuksesta.
Vartti lämpimässä suihkussa - ihan vaan koska se on niin hauskaa.
Edessäajajan ohi, vaikka hän ajaa rajoitusten mukaan - koska olen aina tehnyt niin.
Tietokone aina valmiustilassa, vedenkeitin aina täyteen vettä vaikka joisi vain yhden kupin, saunaan kolmesti viikossa, mökille (jossa pysyy peruslämpö sähköpatterein) viikonlopuksi; lukija jatkakoon listaa.
Tottumus on toinen luonto. Toiseksi luonto tosiaan muuttuu näillä tottumuksilla.