>> Susanna:

“osa vl-porukastakin haluaa elää yhteisössä, jossa oikeasta ja väärästä on selkeät normit, eikä asioita tarvitse itse sen kummemmin pohtia.”

Joo, kun seuraa näitä normeja, eikä kyseenalaista niitä, se voi tuoda turvaa, ja voi auttaa välttämään ahdistusta ja kuolemanpelkoa. >>

Kuuntelin juuri YLEn Radio1:ltä islamiin kääntyneen suomalaisnaisen haastattelun.

Hän sanoi sanasta sanaan samalla lailla omasta uskostaan. Musliminuskoisena eläminen on parempaa kuin aikaisempi elämä “tavallisena luterilaisena” juuri siksi kun islamissa on selvät säännöt. Tietää yksiselitteisesti, miten asiat ovat ja miten ne on ratkaistava, ei tarvitse itse jäädä niitä pähkäilemään.

“Reportaasi paaston ajasta” -ohjelma on kuunneltavissa kolmisen kuukautta.

http://yle.fi/radio1/asia/kertomuksia_suomesta/reportaasi_paaston_ajasta_25147.html

Pahoittelen myös, että aiheutin kirpaisun tuntemuksen käyttämällä oikeaa nimeäsi V.I. Pidät kuitenkin itse avoimesti omalla nimelläsi blogia toisaalla ja en ajatellut siinä olevan mitään arveluttavaa, että käytän sitä myös täällä. Taas huomaan taitamattomuuteni internet keskusteluissa.

Lisää taitamattomuuttani olette jo mainiosti havainnoineet tuossa “eräsmies” jupakassa. Kyseessä oli lähinnä intuitioon perustuva ärsyyntyminen. Olen usein törmännyt tälläisiin eräsmies kertomuksiin mitä kummallisimmissa tilanteissa (ihmeparantumiset, luontaistuote vaahtoajat ja tunteelliset kertomukset joiden alkuperää ei enää kukaan tavoita.. jne..), ja en ole vakuuttunut niiden argumentatiivisesta arvosta (olipas huikea ilmaisu). Pyydän siis anteeksi. Ei ollut tarkoitus lytätä, eikä aiheuttaa ahdistuneita fiiliksiä nimien käytöllä. Enkä todellakaan ole kiinnostunu tarionoiden henkilöiden oikeista henkilöllisyyksistä! Olisi älyllistä epärehellisyyttä muuttaa jonkin blogin kommentointipalsta juoruringiksi.

Taidan siis siirtyä sellaisille areenoille, jossa keskustelukumppanit ovat lihaa ja verta. Silloin voin oikaista omia tökeröitä puheitani välittömästi ja selitellä väärinkäsityksiä oikeassa kohdassa oikeaan aikaan.

Jos Joensuussa liikutte, niin vaihdetaan lisää ajatuksia asioista ja asioiden ympäriltä.

Auvoisaa alkusyksyä kaikille!

Tässä vähän Lutherusta, Ison katekismuksen 3. uskonkappaleen selityksestä (kannattaa muuten lukea koko 3.uskonkappaleen selitys):

“Minä uskon, että Pyhä Henki nimensä mukaisesti tekee minut pyhäksi. Mutta millä hän tätä toteuttaa ja mitä tapaa ja keinoja hän siinä käyttää? Me vastaamme:Kristillistä seurakuntaa, syntien anteeksi antamusta, ruumiin ylösnousemusta ja iankaikkista elämää. Pyhällä hengellä on näet maailmassa erikoinen seurakunta. Tämä on se äiti joka synnyttää ja kantaa jokaisen kristityn Jumalan sanalla”….. “Ellei hän näet saarnauta ja sitä sydämessä herätä, niin että päästään se käsittämään, se jää vaille hyötyä. Näin kävi paavivallan aikana. Usko oli tyyten laiminlyöty, kukaan ei oppinut tuntemaan Kristusta herrakseen eikä Pyhää Henkeä siksi, joka Pyhäksi tekee, toisin sanoen:kukaan ei uskonut Kristusta siksi Herraksi, joka ilman meidän omia tekojamme ja ansiotamme on antanut meille sellaisen aarteen ja teki meidätIsälle otollisiksi. Mikä siis puuttui? Tämä puuttui: läsnä ei ollut Pyhä Henki sitä ilmaisemassa ja saarnauttamassa, vaan läsnä olivat ihmiset ja pahat henget opettamassa meitä omilla teoillamme tulemaan autuaiksi ja saavuttamaan armoa.”

Albert, onko siun oikea nimi Albert H ja mikä on sukunimesi kokonaan niin ollen? Pikkasen kirpaisi se, että vetasit miun oikean nimeni kehiin, kun en tunne sua olleskaan. Keskustelisin ihan mielelläni siun kaa vaiks s-postilla: vuklu@hotmail.com

Itse mietin toisinaan samantapaisia. Miksi kiinnitämme niin kamalasti huomiota uskon saamisen VÄLINEESEEN; eikö ydin ole USKO ITSE? Tästä välineajattelusta on lähtöisin kysymys jota toisinaan kuulee: “oliko pedofiilipuhujan julistama synninpäästö relevantti?”

Jos ihminen uskoo Kristukseen, niin sitten uskoo. Jos ei, sitten ei. Eikö se millään riittäisi meille?

Eikö asiaa kannattaisi ennemminkin kysyä elävän uskon löytäneiltä eikä niiltä, jotka ovat sivusta seuranneet toisen uskoontuloa?

Ja eikö pääasia ole elävän uskon löytäminen, eikä se millä tavalla se ajallisesta näkökulmasta näyttää tapahtuneen. Parannus on kuitenkin Jumalan työ, niin kuin tiedät ja tiedämme. Jumala johdattelee kunkin omalla tavallaan Jumalan valtakunnan portille. Tutkimattomat ovat Herran tiet.

Eiköhän tuolle ”eräälle nuorelle miehellekin” pääasia ollut loppujen lopuksi evankeliumi.

Evankeliumin soisi todellakin olevan se, mistä kristityt tunnistetaan. Mutta mitä merkitystä on sillä mihin joku ensimmäisenä kiinnittää huomion. Evankeliumi on kuitenkin ainoa asia, mistä oikeasti kristityn tunnistaa ja erottaa.