Saapas nähdä - nyt vain kaikki kuluttamaan ja mälläämään eh,eh…

“Nykyisin yleisesti käytössä oleva ekologinen jalanjälki on esimerkki kaikille tutusta välineestä, jonka avulla voimme tarkastella, kuinka paljon kulutamme ympäristöämme. Suomalainen yhteiskunta on listan kärkimaita negatiivisesta päästä. –

Vanhoillislestadiolaisen keskimääräisen kuluttajan elintapa on suunnilleen sama kuin suomalaisen normikuluttajan.–

Jotta vanhoillislestadiolaisen yhteisön ympäristöetiikkaa voitaisiin käsitellä, tulisi se tapahtua niiden erityispiirteiden ja oppien kautta, jotka ovat leimallisia juuri tälle yhteisölle. –Näkökulmaksi tähän tarkasteluun tulisi ottaa periaate: Olisiko mahdollista, että kaikki ihmiset toimisivat kuin “uskovaiset”?

Onko jollakin yhteiskunnalla tai yhteisöllä oikeus käyttää yhteisiä resursseja, ja miten. Millainen neuvottelutilanne syntyisi, jos vanhoillislestadiolainen yhteisön edustaja istuisi Kööpenhaminassa ilmastokokouksessa, neuvottelemassa myös väestönkasvun rajoittamisesta?”
http://heikkiraisanen.blogspot.com/2009/02/jalleen-luonnos.html

Kiitos taas näistä inspiraatiota herättävistä ajatuksista. Minut sinä ainakin olet saanut pohtimaan lihansyönnin vähentämistä Ja se tuntuisi olevan vieläpä helposti toteutettavissa.

Lähiruoka kiinnostaisi, mutta valitettavasti moni asia menee liian helposti hinnan mukaan. Tietysti voisi syödä vähemmän, sekään ei olisi haitaksi. Minusta se on kiintoisaa, että ihmiset menevät kuntosalille polttamaan sen mitä on tullut syötyä. Eikö olisi helpompi ja parempi syödä vähemmän?

Lähin ruoka voisi tietysti löytyä omasta pihasta, katsotaan jos sitä ajatusta saisi vietyä eteenpäin tässä talossa.

Mitä tulee kohtuudella kuluttamiseen, niin voi olla, että ihmiset eivät oikein ymmärrä sitä, että elämästä voi nauttia ja olla onnellinen myös vähemmällä kuluttamisella. Ehkä kuvitellaan, että vähempi kuluttaminen (vaikkapa 2/5 nykyisestä) tarkoittaisi Diogeneksen (http://fi.wikipedia.org/wiki/Diogenes_Sinopelainen) elämänfilosofian käyttöönottoa. Itsekin tähän olin haksahtamaisillani, kunnes huomasin, että ei kulutuksen vähentäminen tarkoita onnellisuuden tai mielihyvän vähenemistä, saattaisi olla jopa päinvastoin. Kateus ja egon pönkittäminen taas luultavasti ovat niitä voimia, joka eivät anna ihmisen edes ajatella vähempää kuluttamista.