Kevätaurinkoa myös sinne armeijan toimiin, tervetuloa takaisin Joensuuhun ja käyhän kahvilla sitten!

Mutta miksi niin paljon katkeruutta? Ahdistavia ja vinoilevia kommentteja. Lokeroimista. Avarakatseiset ja viisaat piikittelevät ja panevat halvalla niitä, jotka eivät ole asioita ole sen kummemmin ajatelleet. (”Ekoilu”, usko, elämä jne.)

Pyytäisin kaikilta itsekritiikkiä ja enemmän pohdintaa. Topi, tyylisi kirjoittaa on kiinnostava ja sinulla on ajatuksia. Ethän katkeroidu ja eksy blogimetsään, vaan tuot ajatuksiasi julki kuulijakuntaa valikoimatta?

Kesällä takasin Joensuuhun, kun armeija on ohi. Kaunis kaupunki ja mukavia ihmisiä. Ei asemasotaa kiitos. Juoksuhaudoista ei näe muuta kuin vastapuolen pistimet. Oli puoli mikä tahansa.

Kaunista kevättä kaikille!

En pidä itseäni erityisen varakkaana, mutta perinteisesti vanhoillislestadiolaisuudessa (ja ymmärtääkseni klassisessa kristinuskossa laajemminkin) “myy kaikki, mitä sinulla on”, on tulkittu tarkoittamaan hengellistä rikkautta eli omavanhurskautta. Ja vaikka myymisellä olisi tarkoitettu nimenomaan konkreettista omaisuutta, niin joka tapauksessa ei menetelty muissa alkuseurakunnissa kuin Jerusalemissa. Jos siis autuaaksi tuleminen edellyttäisi omaisuutensa myymistä, alkuseurakunnista oltaisiin tultu autuaaksi vain Jerusalemissa. Ja vaikka omaisuutensa myymättä jättäminen olisikin synti, mutta “ei kadottava synti” (mitä sellainen sitten lieneekin), siitä ei voitaisi päätellä, että esim. naispappeus olisi hyväksyttävää.

Ketkä vaativat ja mitä? Ainakaan itse en vaadi esimerkiksi ketään naista olemaan toimimatta pappina, vaikka pidänkin sitä Raamatun perusteella vääränä. Voi toki olla, että joidenkin mielestä kuulun “sananmukaisilla tulkinnoillani muilta parannusta vaativiin”. Näkemyksiä saa vapaasti esittää, mutta katson, että ne on osattava perustella. Mielestäni jos nainen on elävästi kristitty, hän pidättyy papin viran tavoittelemisesta ja pappina toimimisesta ilman kenenkään vaatimisia. Tämän toteaminen ei ole vaatimus, vaan hedelmien lukemista, joka on eri asia kuin vaatiminen. Yleiseen pappeuteen kuuluva “opettaminen” (uskosta kertominen) toki kuuluu naisillekin, mutta ei seurakunnankokouksessa saarnaaminen, joka on tarkoitettu erityiselle (miehiselle!) pappeudelle.

“Eikö sekin olisi totta, että “Myy kaikki, mitä sinulla on ja jaa köyhille ja lähde seuraamaan minua..” tai älä ota mukaasi laukkua, leipää tai sauvaa äläkä kukkaroa vaan luota, että sinusta pidetään huoli jne.
Miksi nämä Raamatun sanat eivät kelpaa. Miksi rikas tosi uskova ei jo myy sitä mersuaan ja tiilitaloaan ja jaa rahojaan köyhille ja lähde sandaalit viuhuten seuraamaan Mestariamme? Miksi? Miksi vaaditte koko ajan muilta parannusta sananmukaisilla tulkinnoillanne ja itse istutte yhä kotikoneen äärellä ja nautitte kaikesta siitä hyvästä, mitä omistatte?”

En paremmin sanoisi.

Taitaa olla niin, etten elämässäni löydä punaista lankaa Eliaksen logiikalle, mutta eihän miun kyllä tarvihekkaa.

Varsinaisesta blogikirjoituksesta lausun kiitoksen, se oli mielenkiintoinen. Olen kyllä sitä mieltä, että Jumalan valtakunnan käsitteen muuttuminen hyvin konkreettiseksi heijastuu noissa Siionin laulujen muutoksissa. Minusta on mielenkiintoista, että seurapuheessa voidaan sanoa esimerkiksi “täällä Jumalan valtakunnassa”. Oletteko muuten koskaan kuulleet käytettävän samaa sanontaa muualla kuin Ry:n omissa tiloissa pidetyissä seuroissa? Kirkossa?

Miksi laitat sanoja Horsman suuhun, Elias?