Hiilivuosi 2008
“Rakas hiilipäiväkirja”, tai ainakin hiilipäiväkirja. Nyt olen pitänyt sinua vuoden.
Osastosta liikkuminen koidui 688 kg eli vajaat 0,7 tonnia CO2-päästöjä, joista yksityisautoilun osuus 568 kg (83 %). Ensimmäisen puolivuoden aikana päästöjä tuli 365 kg, toisen aikana 323 kg. Työmatkoista tuli päästöjä 269 kg (39 %), marja- ja sienireissuista 96 kg (14 %).
Lihaa kului vuoden aikana noin viisi kiloa, ellei muutamia dyykattuja kiloja lasketa. Ja miten voisikaan laskea: sekajätteistä pelastettu ryynimakkarapaketti ainoastaan pienentää kaatopaikan metaanipäästöjä.
Sähkönkulutuksesta oma osuuteni oli 4384 kWh. CO2-päästöjä tulisi osakseni keskiverto-suomalaisella sähköntuotannolla noin 1,3 tonnia, ellei huomioida sitä, että käytämme ympäristöystävällistä viherpesu-sähköä.
Tuohon parin tonnin arvaukseen lisätään epäsuorasta kulutuksesta arvauksena toiset pari tonnia niin päästään neljään tonniin, lähelle maailmankansalaisen keskiarvoa, joka on sekin vähän liikaa, kuten hyvin tiedämme.
Miten on päiväkirja vaikuttanut; miten on elämä muuttunut?
Liha on melkeimpä jäänyt, riisi unohtunut kuin huomaamatta, vain riisipiirakoissa ja joulun alla puurossa tuli syötyä, lisukkeena ei oikeastaan ollenkaan. Juustoa kuluu vähenpi.
Polkupyörällä tuli ajettua paljon, autossa on kynnys korkeampi, saunomisesta on tullut ylellisyyttä. Huoneenlämpö pyörii 17-18 asteen vaiheilla, makuuhuoneessa on joskus viileämpää. Tossut jalkaan ja ylletröijaa päälle, ei siinä sen kummenpaa.
Ainiin, ja ystävä jätti kaukoidänmatkansa tekemättä. Se oli iso juttu!
Dieetistä on tullut vuodessa normaalia elämätä. Elämänlaatuni ei ole enää kytköksissä autoiluun eikä punaiseen lihaan, ou-jee.
Elämänhallinnasta tässä on kysymys ja sen vuoksi tahtoisinkin markkinoida hiilipäiväkirjaa Markku S:a mukaillen “eräänlaisena elämänhallinnan projektina”.