Kohtuuton kohtuus?
Viime kesänä lanseeratun kirkon ilmasto-ohjelman periaatteita ovat kiitollisuus, kunnioitus ja kohtuus. Kohtuudesta puhutaan usein - minuakin on neuvottu kohtuuteen - mutta harvoin käsitettä avataan.
Joku voinee pitää kohtuutena kuluttamisessa sitä, että kuluttaa vähän vähemmän kuin suomalainen keskimäärin; ei aja ihan niin uudella autolla, ei asu ihan niin prameassa talossa, ei käy ihan niin kaukana lomamatkalla kuin keskivertosuomalainen ja niin poispäin. Tämä edustaa paikallista näkökulmaa, jota yritin käsitellä eräässä aiemmassa kirjoituksessa. Paikallinen näkökulma ei mielestäni pelitä maailmassa, jossa energia, tavarat ja saasteet kulkevat yli valtioiden rajojen.
Globaalista näkökulmasta kohtuutta voisi rakentaa vaikka näiden realiteettien pohjalta: 1) meillä on yksi maapallo ja 2) sillä elää niin ja niin paljon ihmisiä.
Kuinka luonnonvarat pitäisi jakaa, jotta globaali kohtuus toteutuisi? Onko suomalaisilla oikeus enempään kuin togolaisilla tai omilla lapsillamme? Jos on, niin millä perusteella (kylmään talveen vetoamalla voi olla vaikea perustella taulutelevisiota tai uutta autoa)?
WWF:n tuoreimman Living Planet -raportin mukaan ihmiskunnan maailmanlaajuinen kantokyky ylittää maapallon uusiutumiskyvyn noin 30 prosentilla. Raportin mukaan suomalaisten jalanjälki on vähän yli 5 hehtaaria [togolaisilla hehtaarin luokkaa], kun kestäväksi tasoksi vuonna 2005 arvioitiin vähän yli kaksi hehtaaria.
Oma näkemykseni on, että kohtuus voisi näin ensialkuun olla 2/5 keskivertosuomalaisen kulutuksesta.
Kestävän ekologisen jalanjäljen tason arvioidaan pienenevän vuoteen 2050 mennessä hehtaarin tienoille. Kohtuudesta tulee yhä kohtuuttomampi.
Huhtikuu 22nd, 2009 at 13.00
Hyvä kirjoitus, Topi. Kohtuuden käsite on mielenkiintoinen myös luterilaisessa teologiassa. Jos Lutherin käsitystä kultaisesta säännöstä eettisen toiminnan perusohjeena pyrkii tarkemmin analysoimaan, aika nopeasti törmää kohtuullisuuden vaatimukseen kultaisesta säännöstä johdettavana komponenttina. Siihen liittyy mielenkiintoisia näkökulmia, kuten esim. tämä: vaikka Luther ajatteli että kultainen sääntö ohjaa vain ja ainoastaan epäitsekkääseen rakkauteen, ei tämä tarkoita itsensä unohtamista, vaan kohtuullista itsensä rakastamista – joka sitten kääntyy yhteisön hyväksi.
Kohtuullinen itsensä rakastaminen lienee sitä, että ”kun meillä on ruoka ja vaatteet, saamme olla tyytyväisiä.” Kaikki tämän yli menevät tauluteeveet sun muut ovat kiistatta tässä maailmanajassa ja näillä resursseilla kohtuuttomia, eivätkä kestä tarkastelua kultaisen säännön etiikan valossa. On helppo huomata, että tämäntyyppinen Lutherilta ja luonnollisen moraalilain traditiosta nouseva kohtuullisuusajattelu on myös tuon kirkon ilmasto-ohjelman takana. Mielestäni kirkko ja sen teologia menevät näiltä osin oikeaan suuntaan.
Huhtikuu 24th, 2009 at 8.15
Topi: “Raportin mukaan suomalaisten jalanjälki on vähän yli 5 hehtaaria [togolaisilla hehtaarin luokkaa], kun kestäväksi tasoksi vuonna 2005 arvioitiin vähän yli kaksi hehtaaria.”
Tarjoanpa vähän paikallista näkökulmaakin asiaan. Nimittäin muutama kuukausi sitten lukemani artikkelin perusteella Suomen luonnonvarat jättävät varaa 12 globaalihehtaarin kulutukseen per nenä. Nykyisellä väkiluvulla suomalaiset voisivat siis kuluttaa yli kaksi kertaa nykyisen määrän. Artikkelissa tosin huomautettiin, että tuonti vääristää vertailua jonkin verran. En ole tutustunut ko. vertailun perusteisiin tarkemmin. Artikkelin mukaan maailmassa on alueita, jotka elävät yli varojensa, ja vastaavasti alueita, joilla olisi varaa vastaanottaa runsaasti lisää väestöä tai kuluttaa enemmän.
Luonnontaloudellisesti edullisinta olisi tuottaa ruoka paikallisesti. Suurkaupungeissa siihen tarkoitukseen soveltuisivat parhaiten malesialaisen Ken Yeangin kehittämät “Green Skyscraperit”. Taannoin lukemani artikkelin mukaan 30 sellaista ruokkisi New Yorkin väestön. Linkin takaa esimerkki:
http://www.aiany.org/eOCULUS/newsletter/wp-content/uploads/2007/04/eddittower.jpg
Huhtikuu 27th, 2009 at 9.05
Aika huikean näköinen torni tuossa Eliaksen linkissä! Tuon rinnalla ikkunalaudan krassiviljelmät kalpenee…
Huhtikuu 27th, 2009 at 20.39
Tässä lisää green skyscraper -designiä:
http://www.ecogeek.org/content/view/695/
Huhtikuu 28th, 2009 at 9.57
Jussin linkin talossa näkyvät propelit vois korvata näillä: http://www.windside.com/finnish/index.html
Mulla ei ole kompetenssia sijoitusvinkkien antamiseen, mutta pitäkää windside mielessä, siitä tullaan ehkä vielä kuulemaan. Nuo myllyt pyörii niin Saharassa kuin Etelänavalla.
Heinäkuu 26th, 2009 at 13.12
Miksi ihmisen pitäisi saada paljon erilaista tavaraa itselleen? Taikka miksi ihmiselle ylipäätään maksetaan palkkaa niin paljon, että hänelle voi tulla onglemia sen kaiken käyttämisessä? Ihmisille suorastaan tarjotaan mahdollisuus kasvattaa omaa hiilijalanjälkeään.
Mielestäni kohtuuden pitäisi lähteä jo siitä, että ihmisille ei maksettaisi liikaa palkkaa. Ja käytännössä vapaasta markkinataloudesta pitäisi luopua. En tiedä voidaanko mitään kestävää kehitystä saavuttaa, jos itse päädemoni on hengissä? Ainakaan kovin nopeasti.
No, itselläni tätä ongelmaa rahan runsaudesta ei onneksi ole. Joka kuukausi on aina monta kokemusta rikkaampi, kun on selvinnyt tilipäivien välin joutumatta konkurssiin.