Mollaam poijat eletty yli varojen
Ainakin kahtalainen oli tavoite tällä blogilla alunalkujaan. Halusin kirjottaa itseäni kiinnostavista aiheista ilman vaatimusta tyylistä, muodosta tai aiheen myyvyydestä, ja ajattelin, että julkisesti ajatteleminen teroittaa kynää paremmin kuin omalle itselle raapustelu.
Juu-u, olen saanut puhua suuta puhtaaksi. Tiedä siitä terottumisesta, mutta ilmaisu on vappautunut.
Ympäristökysymyksiinhän olen keskittynt, ja aika paljon ilmastonmuutokseen, joka on yksi oire siitä, että mollaam poijat eletty yli varojen.
Sitten kylmäpuristusta tähänsaakkaisesta.
Lähtökohta ympäristöajattelussani (juhlallinen sana, tat-ta-rat-ta-taa-a) on se, että yksilölle, siis minulle, kuuluu vastuu omista tekemisistäni ja laiminlyönneistäni. Yritys hahmottaa kysymystä globaalisti ei tuo harteilleni koko maailman ympäristötaakkaa. Harteillani on minun ikioma taakkani, jota en halua ulkoistaa millekään kunnalle.
Sanotaan nyt vielä sekin, että täydellistä vastuunkantajaa ei ole. Armoa tarvitaan.
Ympäristöajattelun lähtökohdat voivat olla monella suunnalla, esimerkiksi Raamatussa. Nostan esille pari minulle tärkeää pointtia.
Moosekselle Jumala antoi kymmenen käskyä - joista seitsemän on oikeastaan kieltoja. Jumala ei kehottanut eikä neuvonut, ei antanut suositusta eikä opastanut, vaan käski: “Älä varasta.”
Luther selittää (nyt astutaan raamatuntulkinnan puolelle) seitsemättä käskyä näin: “Meidän tulee pelätä ja rakastaa Jumalaa niin, ettemme anasta lähimmäiseltämme rahaa tai omaisuutta, emmekä saata sitä itsellemme petollisella kaupalla tai vääryydellä, vaan autamme häntä enentämään ja varjelemaan omaisuuttaan ja elatustaan.”
Ovatko luonnonvarat minun ja lähimmäistemme omaisuutta? Onko Etelän raaka-aineiden kuskaaminen Pohjoiseen “petollista kauppaa”? Autammeko kuluttamisellamme kolmannen maailman köyhiä tai tulevia sukupolvia “enentämään ja varjelemaan omaisuuttaan ja elatustaan”?
Myös muiden käskyjen, vaikkapa viidennen, selitystä voi miettiä globaalin oikeudenmukaisuuden näkökulmasta.
No sitten. Käskyt kiteytyvät tähän: rakasta lähimmäistä niin kuin itseäsi. Kiteytys kohoaa käskyjä abstraktimmalle tasolle, mutta yritän kysyä jotain siitäkin.
Mitä on lähimmäisen rakastaminen? Onko se sitä, minkä Jeesus tiivistää vuorisaarnassa: “Kaikki, mitä te tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää se heille”?
Mitä haluan ihmisten tekevän minulle, haluanko heidän kaventavan elinmahdollisuuksiani? Haluanko, että he saastuttavat ilman jota hengitän, veden jota juon, maan josta saan ruokani? Jos en halua, toiminko niin, että elinmahdollisuudet kolmannessa maailmassa tai meidän jälkeen tulevilla eivät heikkene? Elänkö niin, ettei ilma, maa ja vesi saastu?
Oman ekologisen jalanjäljen pienentämiseksi en keksi parempaa yleisohjetta kuin vähennä kulutusta. Kohtuullinen kulutuksen tavoitetaso voi olla vaikkapa 2/5 suomalaisten keskiarvosta. Nosta siis ostamisen ja matkustamisen kynnystä. Kaikkea ei tarvi omistaa, monenlaista voi myös vuokrata tai lainata (tartteeko joku muuten peräkärriä?).
Jäljellejäävän kulutuksen painopistettä voi siirtää kestävämmälle pohjalle. Tehokkaita ja helppoja tapoja on esimerkiksi lihansyönnin vähentäminen, sähkösopimuksen vaihtaminen vihreäksi ja vaikka “ei mainoksia” -tarran kiinnittäminen postilaatikkoon tai -luukkuun. Tehokasta, muttei välttämättä helppoa, on yksityisautoilun vähentäminen, lentämisen lopettaminen tai aurinkokeräimen liittäminen asunnon lämmitysjärjestelmään.
Itse yritän välttää tuotteita, jotka on tuotu kaukaa tai jalostettu pitkälle. Sähkö- ja moottorilelut jätän mieluummin kaupan hyllyyn.
Yhden ihmisen näpertelyt eivät tietenkään juuri vaikuta Isoihin Linjoihin. Mutta - vertaus on lukijoille tuttu - eipä yhden ihmisen pidättäytyminen väkivallasta hetkauta maailman väkivallan määrää sinne eikä tänne. Silti emme halua lyödä. Miksi? Koska se on väärin.
Poliitikkoja ja muita vallanpitäjiä kannattaa painostaa tekemään päätöksiä tulevaisuuden puolesta: Vaadi lähikauppaalta lähiruokaa. Lähetä kansanedustajalle sähköpostia. Kirjoita paikallislehden lukijan ääneen. Vaadi kuntapäättäjiltä kunnollisia pyöräteitä - ja käytä niitä. Ohjaa prosentti tuloistasi työlle ympäristön ja ihmisten hyväksi. Tai mitä ikinä.
Loppuun muutama random-osuma netistä. Nuista voi löytyä viiteryhmiä, ideoita tai inspiraatiota.
August 2nd, 2009 at 23.16
Jos olisin toimittaja, olisin saattanut itse kirjoittaa samoin sanoin.
Kiitos taas näistä inspiraatiota herättävistä ajatuksista. Minut sinä ainakin olet saanut pohtimaan lihansyönnin vähentämistä
Ja se tuntuisi olevan vieläpä helposti toteutettavissa.
Lähiruoka kiinnostaisi, mutta valitettavasti moni asia menee liian helposti hinnan mukaan. Tietysti voisi syödä vähemmän, sekään ei olisi haitaksi. Minusta se on kiintoisaa, että ihmiset menevät kuntosalille polttamaan sen mitä on tullut syötyä. Eikö olisi helpompi ja parempi syödä vähemmän?
Lähin ruoka voisi tietysti löytyä omasta pihasta, katsotaan jos sitä ajatusta saisi vietyä eteenpäin tässä talossa.
Mitä tulee kohtuudella kuluttamiseen, niin voi olla, että ihmiset eivät oikein ymmärrä sitä, että elämästä voi nauttia ja olla onnellinen myös vähemmällä kuluttamisella. Ehkä kuvitellaan, että vähempi kuluttaminen (vaikkapa 2/5 nykyisestä) tarkoittaisi Diogeneksen (http://fi.wikipedia.org/wiki/Diogenes_Sinopelainen) elämänfilosofian käyttöönottoa. Itsekin tähän olin haksahtamaisillani, kunnes huomasin, että ei kulutuksen vähentäminen tarkoita onnellisuuden tai mielihyvän vähenemistä, saattaisi olla jopa päinvastoin. Kateus ja egon pönkittäminen taas luultavasti ovat niitä voimia, joka eivät anna ihmisen edes ajatella vähempää kuluttamista.
November 1st, 2009 at 14.08
Onko joku sattunut lukemaan Heikki Räisäsen nettisivua.
“Nykyisin yleisesti käytössä oleva ekologinen jalanjälki on esimerkki kaikille tutusta välineestä, jonka avulla voimme tarkastella, kuinka paljon kulutamme ympäristöämme. Suomalainen yhteiskunta on listan kärkimaita negatiivisesta päästä. –
Vanhoillislestadiolaisen keskimääräisen kuluttajan elintapa on suunnilleen sama kuin suomalaisen normikuluttajan.–
Jotta vanhoillislestadiolaisen yhteisön ympäristöetiikkaa voitaisiin käsitellä, tulisi se tapahtua niiden erityispiirteiden ja oppien kautta, jotka ovat leimallisia juuri tälle yhteisölle. –Näkökulmaksi tähän tarkasteluun tulisi ottaa periaate: Olisiko mahdollista, että kaikki ihmiset toimisivat kuin “uskovaiset”?
Onko jollakin yhteiskunnalla tai yhteisöllä oikeus käyttää yhteisiä resursseja, ja miten. Millainen neuvottelutilanne syntyisi, jos vanhoillislestadiolainen yhteisön edustaja istuisi Kööpenhaminassa ilmastokokouksessa, neuvottelemassa myös väestönkasvun rajoittamisesta?”
http://heikkiraisanen.blogspot.com/2009/02/jalleen-luonnos.html
November 20th, 2009 at 21.39
http://www.examiner.com/x-28973-Essex-County-Conservative-Examiner~y2009m11d19-Hadley-CRU-hacked-with-release-of-hundreds-of-docs-and-emails
Saapas nähdä - nyt vain kaikki kuluttamaan ja mälläämään eh,eh…