Seppo joutuu marginaaliin
Otin hyllystä Daniil Harmsin kirjan Sattumia ja vein sen lainaustiskille, mutta virkailijan mukaan nidettä ei olisi pitänyt olla kokoelmissa.
Seppo* pilkkoi puita. Yhtäkkiä tajunnan halkaisi kysymys: jos en usko sielun pre-eksistenssiin, miten voin uskoa sielun post-eksistenssiin?
Ymmärrätte varmasti, mitä tällainen merkitsee: ihminen joutuu täysin tolaltaan. Hänen talonsa on kaatumaisillaan, autotallinsa, puuvajansa, polkupyöränsä, huussinsa, omenapuunsa; lyhyesti sanottuna kaikki.
Ei kun soitto papille.
“Ha-ha-ha-ha-ha-ha-ha”, hekotti pappi.
Ilo tarttui Seppoon, hän rauhoittui vähitellen ja jatkoi puiden pilkkomista. Yhtäkkiä tajuntaa sivalsi kysymys: miks me muuten ollaan täällä?
Ymmärrätte varmasti, mitä tällainen merkitsee, mutta Seppo joutuikin täysin tolaltaan ja soitti vahingossa lehden toimitukseen ja oli seuraavana päivänä kapeassa uutisessa sivulla neljä, oikeassa alalaidassa.
Sukulaiset löivät hämmentyneinä käsiä yhteen ja sanoivat, että “pitäis joskus jutella sen Sepon kans” ja että “Seppoa pitäis jotenkin auttaa”, ja sitten automainokset sekä uutiset lomautuksista, alvikannasta ja ministerin naissuhteista peittivät sivun neljä ja loppujen lopuksi maitokahvi läikähti vielä lehdelle, niin että terve vaan Seppo!
* Kukako? Fiktiivinen poikamies, jonka säyseännäköisen koiran nimi on Suomen ulkopolitiikka ja vihaisemmannäköisen Itäinen maanpuolustualue.
Syyskuu 9th, 2009 at 23.30
Sananmukaisesti mielettömän loistava teksti. Tylilajin säilyy ja kestää. Ilo lukea!
Syyskuu 10th, 2009 at 9.31
Älä hyvä mies jätä tätä ainoaksi lajissaan. Lisää ha-ha-ha-harmssia, toivoo pappi.
Syyskuu 10th, 2009 at 21.07
En voi muuta kuin yhtyä edellisiin kommentteihin. Hienosti kulkevaa tekstiä. Mutta mikä parasta, hyvässä tekstissä oli myös arvokkaita ajatuksia.
Syyskuu 17th, 2009 at 11.05
Niin ettäkö ei löytynyt sydämenlaajentumaa? Onkohan Seppo kuullut sydämen ohitusleikkauksista? Sekin kun voidaan tehdä jo niin että sydän ei itse edes huomaa, miten veri lelettää koneiston kautta vaan pullistelee aivan tyhjillään kun tulolähteitä operoidaan. Se onkin melkoinen rosessi, sekin.
Huolestuneena mietin, onko Sepon sydäntä enää lainkaan yhdistetty verenkiertoon vai meneekö kaikki ravitsemus koneiston kautta ruumiiseen? Ja ruumis ei tarkoita tässä samaa kuin exitus. Kumpi on enemmän exitusta, olla laiteilla vai olla marginaalissa?
Syyskuu 18th, 2009 at 10.32
Täytyy vain luottaa lääkäreihin ja insinööreihin, jotka tuon pumpun ovat kehittäneet, että se on luotettava ja toimii kaikissa tilanteissa. Tai ei ainakaan saa epäillä sen toimivuutta. No, hoitohenkilökunta osaa tietenkin rauhoittaa potilasta näissä kysymyksissä.
Muistelisin joskus uutisista lukeneeni, että on tapauksia joissa avoleikkauksen yhteydessä on sisälle jäänyt vierasesineitä jotka sitten myöhemmin alkavat vaivata. Sepon kohdalle voisin kuvitella, että ilkeä kirurgisetä tai Sepolle jostain syystä kateellinen kirurgin apulainen laittaa Sepon sydämen päälle kiven ennen leikkaushaavan kiinniompelua. Näin Seppo olisi uskollinen sairaanhoitojärjestelmälle ja muistaisi käydä hoidettavana aika ajoin, kun Seppo tuntee että jotain on sydämellä.
Jos Seppo yrittäisi elää normaalia elämää kivestä huolimatta, niin varmaan lääkäri muistaisi kysellä, että eihän Sepolla vain ole mitään sydämellään.