Kuulkaa te rikkaat!
Itkekää ja valittakaa kurjuutta, joka tulee osaksenne.
Teidän rikkautenne on lahonnut ja teidän vaatteenne ovat koin syömiä.
Teidän kultanne ja hopeanne on ruosteessa. Niiden ruoste on todistava teitä vastaan, ja se syö lihaanne kuin tuli. Te olette koonneet rikkauksia näinä lopun aikoina.
Te olette riistäneet palkan työmiehiltä, jotka ovat leikanneet teidän peltonne. Kuulkaa: se palkka huutaa, ja korjuuväen valitukset ovat tulleet Herran Sebaotin korviin.
Te olette maan päällä eläneet yltäkylläisyydessä ja mässäilyssä, te olette lihottaneet sydäntänne teurastuspäivänä.
Te olette tuominneet ja surmanneet viattoman; ei hän asetu teitä vastaan. (Jaak 5:1-6)
Tammikuu 9th, 2010 at 13.07
Vai pitäisikö sittenkin olla me.
Tammikuu 15th, 2010 at 9.20
Osuva sitaatti, Topi. Vaikka uskonnoissa näyttää olevan näitä viestejä, jotka puhuessaan kohtuuden hyveestä ja ahneuden synnistä soveltuvat uudenlaisen kehittymässä olevan ekologisen etiikan rakennuspalikoiksi, ne kai silti ovat auttamattoman ihmiskeskeisiä.
Ihmiskeskeisyydenkin kyllä pitäisi riittää ekologisen muutoksen aikaansaamiseksi, jos kerran kaikki ihmiset ja myös meidän jälkeemme tulevat ovat saman arvoisia. Mutta ei näytä riittävän. Toivottavasti auktorisoidut uskon tulkitsijat nöyrtyvät pian tunnustamaan, että uskontojen nimissä esitetty maailmankuva on ollut liian kapea ja johtanut piittaamattomuuteen ja ahneuteen toisten ihmisten ja koko luomakunnan kustannuksella.
Näitä tällaisia tekstejä pitäisi tuoda enemmän esiin! Jos vaikka yksikin päätyisi käsitykseen, että Jumalan tahdon mukainen elämä edellyttää kulutuksen merkittävää leikkaamista (jos mitkäät rationaaliset ja maalliset syyt eivät vakuuta).
Tammikuu 17th, 2010 at 21.12
Esko, osut viimeisessä kappaleessa hienosti asian ytimeen.