Älkää panetelko
toisianne, veljet. Joka panettelee veljeään tai tuomitsee hänet, puhuu lakia vastaan ja tuomitsee lain. Mutta jos tuomitset lain, et ole lain noudattaja, vaan sen tuomari.
Yksi ainoa on lainsäätäjä ja tuomari, hän, jolla on valta pelastaa ja valta tuomita kadotukseen. Mutta mikä sinä olet tuomitsemaan lähimmäisesi? Jaak 4:11-12
Helmikuu 10th, 2010 at 21.57
kiitos!
Helmikuu 11th, 2010 at 7.23
Tämähän Raamatussa onkin niin mainiota: joskus Sana on niin selvää ja Lutherin ilmaisua käyttääkseni “kirkkaankirkasta”, ettei siihen voi lisätä mitään. Paitsi aamenen.
Helmikuu 11th, 2010 at 11.32
Ihminen tulee vanhurskaaksi yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen ansion tähden. Viimeisellä tuomiolla tuskin kysytään Kristuksen vanhurskauden kohdalleen omistaneilta uskovaisilta, että tienasitko autuutesi pitämällä lammasten vaatteissa luoksesi tulleita epäveljiä uskovaisina.
Helmikuu 11th, 2010 at 11.44
Ihmisen on turha tuomita toista hänen tekojensa takia, koska samalla hän tulee tuominneeksi itsensäkin.
Jeesus sanoo Joh. 13:34. ”Minä annan teille uuden käskyn: rakastakaa toisianne! Niin kuin minä olen rakastanut teitä, rakastakaa tekin toinen toistanne.”
Tuohon ei veljien panettelu oikein passaa. Eikä mikään muukaan pahuus, sillä jos meillä olisi Kristuksen rakkaus, emme tekisi mitään väärää. Silti tuo on Jeesuksen käsky ja siksi siihen on pyrittävä.
Jeesus sanoo myös näin, kun juutalaisten kanssa oli puhetta Mooseksen laista:
Joh. 7:24. ”Älkää tuomitko sen mukaan, miltä asia päältä katsoen näyttää, vaan tuomitkaa oikein.”
Mitähän Jeesus ‘oikein tuomitsemisella’ tarkoittaa? Lailla ei voi ihminen toista tuomita, kuten todettiin. Lain täyttäminen ja armo vievät samaan lopputulokseen: Niillä tullaan vanhurkaiksi. Laki vaatii, mutta ei lohduta eikä paranna. Ihminen ei sillä tule vanhurskaaksi. Armoevankeliumi puolestaan ei vaadi muuta kuin uskoa Jeesuksen sovitustyöhön. Armollako on siis tuomittava? Tässä kohtaa voitaneen taas viitata tuohon Joh.13:34.
Paavali näkemykseni mukaa tuomitsi väärän opin mm. Galatalaiskirjeessä.
Gal. 1:8-9 “Julistipa kuka tahansa teille evankeliumia, joka on vastoin meidän julistamaamme — vaikkapa me itse tai vaikka taivaan enkeli — hän olkoon kirottu. Toistan sen, minkä olen ennenkin sanonut: jos joku julistaa teille evankeliumia, joka on vastoin sitä minkä olette saaneet, hän olkoon kirottu.”
Periaatteessa Joh. 7:24 voi tulkita monella tapaa. Miten tuomitaan oikein? Aika väljästi ilmaistu.
Helmikuu 11th, 2010 at 15.26
Eliakselta:
“Viimeisellä tuomiolla tuskin kysytään Kristuksen vanhurskauden kohdalleen omistaneilta uskovaisilta, että tienasitko autuutesi pitämällä lammasten vaatteissa luoksesi tulleita epäveljiä uskovaisina.”
Kuulostaa siltä, kuin viimeisen tuomion päivänä olisi jonkinmoinen kilpailu siitä, että kuka auttuden parhaiten ansaitsisi. Tuskin se sitä on. Miusta ei ainaksaan ole sellaiseen kilpailuun:(
Kuka meistä on parhaiten onnistunut välttämään kaikki karikot…? Tsempatkaa, tsempatkaa!!!
Helmikuu 11th, 2010 at 16.07
Elias: “Viimeisellä tuomiolla tuskin kysytään Kristuksen vanhurskauden kohdalleen omistaneilta uskovaisilta, että tienasitko autuutesi pitämällä lammasten vaatteissa luoksesi tulleita epäveljiä uskovaisina.”
Melkoisen repivää.. en kuule hyvän paimenen ääntä tässä lausunnossa, enkä rukousta siitä, että me kaikki pelastuisimme. Sen sijaan tunnistan viestissä ankaraa farisealaisuutta.
Minulle taas suurin ihme on se, että sinne kerran kostuisin. Vieläpä mahdollisimman monen kanssa, epäveljiä tai ei. Siellä ei enää murehdita.
Helmikuu 11th, 2010 at 16.36
Elias. Tunnistamme sinut veljeksi. Sinussa näemme itsemme, mutta ennen muuta Kristuksen ja armon. Herra Jeesus kiitetty!
Mutta sana “epäveljet” = epäihmiset.
Pitkät jäljet epäveljet-sanalla, aina Ruandasta Kainiin saakka.
Helmikuu 11th, 2010 at 18.59
Mukavasti JuhaK:lta, kiitos!
Tuo justiisa, että jos rakastaa lähimmäistään, ei halua häntä tuomita, vaan auttaa Jeesuksen ristin tykö, jossa on ainut lohtu ja turva syntisellä. Pyhä Henki, joka kristityn elämää ja ajatuksia ohjaa ja hallitsee, ei koskaan halua kenenkään joutuvan kadotukseen eikä iloitse siitä, vaan haluaa jokaisen ihmisen saavuttavan autuuden.
Helmikuu 11th, 2010 at 19.15
-Montako uskovaista siellä teidän kylällä asuu? moni kysyy.
- Täällä meidän kylällä ei ole kuin viisi uskovaista, joku vastaa.
Minua aina ihan hirveästi vieroksuttaa kuulla tuo kysymys tai vastaus. Ja sitä kuulee usein:
- Härkämäellä asuu 20 uskovaista ja Lammenperällä ei ole kuin kaksi.
Miten tuo sormin laskeminen elääkin niin sitkaasti.
Jos minun tulisi autuuteni eteen tuntea naapurini sydämen tila, niin minä uupuisin sen vaikeuden alla. Onneksi ei tarvitse, se on Jumalan heiniä, lohduttaudun.
Sitten kuitenkin meille on annettu käsky julistaa kaikille sanaa pelastavaa. Vastuullista ja vaikeaa.
Sitä niin mielellään uskoisi kaikki taivaaseen. Mitä se on se hempeämielisyyden synti?
Helmikuu 11th, 2010 at 19.23
JuhaK: “Ihmisen on turha tuomita toista hänen tekojensa takia, koska samalla hän tulee tuominneeksi itsensäkin.”
Katuvaa syntistä ei tuomita tekojensa vuoksi, vaan annetaan armon käydä oikeudesta. Synnissä elävät tuomitaan tekojensa mukaan. Tuomitsija ei ole synnin hyväksynnästä huomauttava uskovainen, vaan Jumalan sana. Jos asia ei mene kuvaamallani tavalla, silloin synnitön Jumalan Poikaa Jeesusta pitäisi syyttää kieroilusta seuraavassa raamatunkohdassa: “Jos joku ei noudata minun sanojani, vaikka on ne kuullut, en minä häntä tuomitse. En ole tullut tuomitsemaan maailmaa, vaan pelastamaan sen. Jos joku torjuu minut eikä ota sanojani vastaan, hänellä on kyllä tuomarinsa: se sana, jonka olen puhunut, tuomitsee hänet viimeisenä päivänä.” (Joh. 12:47-48.)
Juha: “Periaatteessa Joh. 7:24 voi tulkita monella tapaa. Miten tuomitaan oikein? Aika väljästi ilmaistu.”
Ymmärtääkseni niin, että kehotetaan langenneita, synnissä eläviä ja omavanhurskaita parannukseen. Katuville annetaan kaikki ehdoitta anteeksi ja katumattomien synnit pidetään ennallaan.
Horsma: “Kuulostaa siltä, kuin viimeisen tuomion päivänä olisi jonkinmoinen kilpailu siitä, että kuka auttuden parhaiten ansaitsisi.”
Minustakin vaikuttaa, että porukka kilpailee siitä, kuka parhaiten osaa välttää väärinä tuomitsemisina pitämänsä asiat. Ihminen ei tule vanhurskaaksi välttämällä parannuskehotuksia, vaan yksin uskolla Kristuksen sovitustyön kuulumiseen omalle kohdalle. Saattaa kuulostaa uskomattomalta, mutta viimeisellä tuomiolla on sellaisiakin kristittyjä, jotka ovat ihmisiä tuominneet väärin ja saaneet väärät tuomitsemisensa armosta anteeksi.
Polo: “en kuule hyvän paimenen ääntä tässä lausunnossa, enkä rukousta siitä, että me kaikki pelastuisimme.”
Palaute on aina mukavaa, kun pysytään sivistyneesti asioissa eikä ihmisissä. Lupaan yrittää muistaa rukoilla, että saisit parannuksen armon ja että itse säilyisin armosta uskomassa, ja niin voisimme kerran tavata kunnian taivaassa. Jumala meitä molempia armahtakoon, minut kaidalla tiellä pitämällä ja sinut sinne saattamalla.
Eri raamatunkohdissa on näennäisiä ristiriitoja koskien tuomitsemista.
Jako vuohiin ja lampaisiin on lopullinen. Sen tekee yksin Jeesus Kristus viimeisellä tuomiolla. Yhdestäkään vuohesta ei tule lammasta. Sitä jakoa kenelläkään ihmisellä ei ole lupaa tehdä, koska voi kuitenkin käydä niin, että varmana vuohena pidetty tekee parannuksen. Taivaassa väärää jakoa mielessään tehnyt hämmästelee, miten tuokin on täällä. (Vielä enemmän hän luonnollisesti hämmästelee, miten Jumala armahti hänet, oikealle ja vasemmalle horjumisista huolimatta.) Taivaassa on kristittyjä, jotka ovat mielessään tai sanoissaan tuominneet väärin, jakaneet ihmisiä vuohiin ja lampaisiin vastoin Jumalan sanaa, ja saaneet väärät tuomitsemisensa uskoa anteeksi.
Jako susiin lammasten vaatteissa ja lampaisiin ei ole lopullinen eikä sitä voikaan siksi pitää varsinaisena tuomiona. Se koskee jakoa ajassa, tämänhetkistä tilannetta, toisin kuin jako vuohiin ja lampaisiin, joka on loputon. Koska susi elää armon ajassa, hänestä voi tulla parannuksen kautta lammas. Se tapahtuu niin, että vilpillisesti lammastarhaan tullut varas poistuu tarhasta ja tulee sisään portista, joka on Jeesus Kristus. Niin ulkonaisesti oikean näköinen astia puhdistetaan sisältäkin päin.
Sudet lammasten vaatteissa voi tunnistaa hedelmistä eli teoistaan. Ymmärtääkseni “lampaan vaate” tarkoittaa uskon tunnustamista suullaan. Muutoin he eivät olisi ulkonaisesti lampaita. Susien tyyli ulvoa Kristuksen lammaslaumasta on repivä ja vikoileva. Sudet rakentavat rakkautta muualla oleviin susiin, mutta heidän tekisi mieli lampaanlihaa.
Jumalan seurakunta on samaan aikaan näkyvä ja näkymätön. Niille, joilla Pyhän Hengen avaama hengellinen näkökyky, seurakunta näkyy. Niille, jotka ovat hengellisesti sokeita, seurakunta on näkymätön. Siksi tavallaan Jumalan seurakuntaa näkyvänä ja näkymättömänä pitävien ihmisten kokemukset asiasta ovat yhtä oikeita. Mielestäni asiasta kiistelyn voisi sen vuoksi lopettaa omien kokemusten pohjalta ja keskittyä sen sijaan tarkastelemaan, mitä pyhä Raamattu asiasta sanoo. Hengellisessä näkökyvyssä on tarkkuuseroja näkökykyisten kesken, sillä vain osalle on annettu henkien erottamisen armolahja.
Helmikuu 11th, 2010 at 21.15
Oletko Elias tosissasi? Hirsi omassa ja joka luulee seisovansa jne.
Helmikuu 11th, 2010 at 22.05
Elias:
“Minustakin vaikuttaa, että porukka kilpailee siitä, kuka parhaiten osaa välttää väärinä tuomitsemisina pitämänsä asiat.”
Eikös merkinnän aihe ollutkin, ettei lähimmäistä sovi tuomita? Keskustellaan asiasta. Taas jälleen kerran havaitsen omaavamme niin erilaisen ajatuksenjuoksun tai logiikan, että koen vaikeana keskustelun kanssasi. Muitten kanssa en havaitse samaa. Mutta yritetään
Paitti että vastaukset voi mennä hiukka huti, kun ei ymmärrä toisen ajatuksia.
Voimia “tipattomaan”;)
Helmikuu 12th, 2010 at 9.19
Elias: “”Polo: “en kuule hyvän paimenen ääntä tässä lausunnossa, enkä rukousta siitä, että me kaikki pelastuisimme.”
Palaute on aina mukavaa, kun pysytään sivistyneesti asioissa eikä ihmisissä. Lupaan yrittää muistaa rukoilla, että saisit parannuksen armon ja että itse säilyisin armosta uskomassa, ja niin voisimme kerran tavata kunnian taivaassa. Jumala meitä molempia armahtakoon, minut kaidalla tiellä pitämällä ja sinut sinne saattamalla.”"
Tuntematta minua lokeroit minut epäuskoiseksi ja rukoilet mahdollisesti minulle parannnuksen armoa..? Uskovaiselle poikapololle..? Vuoheksi poikapoloisen lasket, vaikka seuraavassa kappaleessa toteat:
“Jako vuohiin ja lampaisiin on lopullinen. Sen tekee yksin Jeesus Kristus viimeisellä tuomiolla.”
Mahdatko päästää sinne taivaan kunniaan ketään? Itsesi lisäksi? Olen surullinen ja loukkaantunut sieluntilani arviosta. Sattuu.
Helmikuu 12th, 2010 at 10.34
Jakoa vuohiin ja lampaisiin ei voi tehdä yksikään maan päällä. Elias, ettei vain kävisi niin, että ne jotka itseään lampaina pitävät ja toisia vuohiksi osoittelevat joutuisivatkin sinne kuumaan paikkaan. Eikö sanota että ensimmäiset tulevat viimeiseksi ja viimeiset ensimmäisiksi.
Yritetään parhaamme. Uskotaan. Luotetaan Jumalaan. Mutta meillä itsellämme ei ole osaa eikä arpaa siitä, kuinka meille käy. Ei meitä pelasta hyvä elämä, ei ehkäisemättömyys, ei televisiottomuus, ei meikkaamattomuus, ei yhteisöllisyys, eikä rauhanyhdistykseen kuuluminen. Ainoa joka pelastaa on usko. Ja se on ihmisen sydämessä.
Epäonnistuneena, (karrikoiden ehkäisevänä, televisiota katsovana, meikkaavana…), laitimmaisenakin on lupa uskoa Jumalaan, armoon, pelastukseen. Sitä ei puhujaveli eikä kukaan muukaan voi viedä ihmisen sydämestä. Ei ahdistamalla, ei jyrkillä parannussaarnoilla. Jos usko on, se on. Ja sen voi hävittää ihmisen sydämestä vain ihminen itse. Ei kukaan muu.
Helmikuu 12th, 2010 at 11.55
Joku puskasta huutelija: “Ainoa joka pelastaa on usko.”
Ihmistä ei tosiaan pelasta sieluntilojen arvioimattomuus, vaan usko.
Jos vaatii toista pitämään itseään uskovaisena, harjoittaa hengellistä ja henkistä alistamista. Tulkoon siksi sanotuksi, että jokaisella on rajoittamaton vapaus PITÄÄ tai OLLA PITÄMÄTTÄ minua uskovaisena. Sama vapaus koskee itseäni suhteessa muihin.
Helmikuu 12th, 2010 at 12.41
Jako vuohiin ja lampaisiin tehdään vasta, kun kaikki ihmiset on koottu vanhurskaan tuomarin eteen.
Elias nimenomaan ei ollut jakamassa ihmisiä vuohiin ja lampaisiin. Tästä se käy aivan selvästi ilmi: “Elias: Sitä jakoa kenelläkään ihmisellä ei ole lupaa tehdä, koska voi kuitenkin käydä niin, että varmana vuohena pidetty tekee parannuksen.”
Lammas on lammas täällä armon valtakunnassa ja myös kunnian valtakunnassa taivaassa. Armon valtakunnassa sellaisten, jotka eivät vielä ole, on mahdollista tulla lampaiksi lammashuoneeseen.
Me emme voi nähdä kenenkään sydämeen, toisin sanoen emme aina voi tietää onko lammas oikeasti lammas vai pelkästään lampaaksi pukeutuneena. Jälkimmäinen paljastuu viimeistään viimeisellä tuomiolla. Kannattaa olla tarkkana mistä puhutaan: Lampaiden ja lampaiksi pukeutuneiden välisistä eroista täällä ajassa ja lampaista ja vuohista, kun tämä aika on loppunut.
Helmikuu 12th, 2010 at 13.54
Jossain radio-ohjelmassa sanoi mies, että on mielen tasolla sama, onko (syyttömästi) syytettynä vai epäiltynä: leima on kuitenkin otsassa.
Toivon, että vältätte sekä toisten tuomitsemista että toisten leimaamista liian hepposin perustein. Minusta ei ole enää hyvää käytöstä sellainen, että pallotellaan ihmisen sielua tyyliin tuo on epäuskoinen, koska hän ei pidä minun ääntäni paimenen äänenä. Sellaista keskustelua ei mielestäni tarvitse käydä täällä eikä missään muuallakaan.
Tästä lähtien kaikki kommentit menee moderaattoriin.
Helmikuu 12th, 2010 at 16.24
Kirjoituksiani saa kritisoida.
Topi: “Toivon, että vältätte sekä toisten tuomitsemista että toisten leimaamista liian hepposin perustein.”
Mielestäni uskovaisia tuomitaan (tässä: väitetään) väärintuomitsijoiksi usein liian heppoisin perustein. Väärin tuomitseminen on Raamatun mukaan syntiä. Toisen väittäminen tuomitsijaksi on siten toisen väittämistä synnintekijäksi.
Toisen väittämisessä tuomitsijaksi voi olla mukana vallankäyttöä.
Kun ihminen toisella kädellä kirjoittaa ehkäisymyönteisiä kirjoituksia ja toisella kädellä jakelee tuomitsemiskieltoja, toiminnassa voi olla mukana vallankäyttöä. “Juuri minun oikeuteni on määritellä, että ehkäisyä syntinä pitävien on pidettävä ehkäisyn hyväksyviä uskovaisina.” Vai onko kuitenkaan? Olisiko kuitenkin jokaisen oma oikeus määritellä, keitä pitää tai on pitämättä uskovaisina?
Topi: “Minusta ei ole enää hyvää käytöstä sellainen, että pallotellaan ihmisen sielua tyyliin tuo on epäuskoinen, koska hän ei pidä minun ääntäni paimenen äänenä.”
Kiistän, että minulla olisi noin narsistinen suhtautumistapa kirjoituksiini. Näen kirjoituksissani paljonkin astian makua. Toivottovasti muutkin osaavat olla itsekriittisiä omien kirjoitustensa suhteen.
Jos kirjoitukseni ovat aiheuttaneet pahennusta, minuun voi ottaa yhteyttä myös sähköpostiini elias.mehto@gmail.com.
Helmikuu 13th, 2010 at 14.16
“Kun ihminen toisella kädellä kirjoittaa ehkäisymyönteisiä kirjoituksia ja toisella kädellä jakelee tuomitsemiskieltoja, toiminnassa voi olla mukana vallankäyttöä.”
Vai niin.
Helmikuu 13th, 2010 at 15.55
Elias
“Topi: “Minusta ei ole enää hyvää käytöstä sellainen, että pallotellaan ihmisen sielua tyyliin tuo on epäuskoinen, koska hän ei pidä minun ääntäni paimenen äänenä.”
Kiistän, että minulla olisi noin narsistinen suhtautumistapa kirjoituksiini. Näen kirjoituksissani paljonkin astian makua. Toivottovasti muutkin osaavat olla itsekriittisiä omien kirjoitustensa suhteen.”
Juuri noinhan toimit poikapoloisen kohdalla tuossa ylhäällä. Selvästi tuomitsit hänet eli pidit epäuskoisena vaikka viestistä hänen sieluntilaansa on mahdoton muuten arvioida.
“Kun ihminen toisella kädellä kirjoittaa ehkäisymyönteisiä kirjoituksia ja toisella kädellä jakelee tuomitsemiskieltoja, toiminnassa voi olla mukana vallankäyttöä.”
Entä toisen epäuskoiseksi leimaamisessa. Voiko siinä mielestäsi olla vallankäyttöä?
Helmikuu 14th, 2010 at 7.26
Tuskin tämä blogi on vallankäyttöä, lopettakaamme ajattelu ja keskustelu jos siltä tuntuu? Nähtävästi jostakusta kaikenlainen keskustelukin on perin vaarallista. Onko tekeminen vai tekemättä jättäminen erinäisissä asioissa ja erinäisissä tilanteissa sopivaa tai sopimatonta tai kenties syntiä? Asiat eivät ole aina niin yksioikoisia…
http://fi.wikipedia.org/wiki/Valta
Helmikuu 14th, 2010 at 13.15
Elias Canettia:
Vastapainona avoimelle joukolle, joka saattaa kasvaa loputtomiin, jollaisia on kaikkialla ja joka siksikin vaatii osakseen yleismaailmallista huomiota, on olemassa suljettu joukko.
Se halveksuu kasvamista ja tähdentää eniten pysyvyyttä. Siinä huomio kiinnittyy ensimmäiseksi rajoihin. Suljettu joukko on vakaa. Se luo oman sijansa, johon se eristäytyy; sillä on oikeudet tilaan, jonka se täyttää. Tilaa voi verrata astiaan, johon kaadetaan nestettä; sen vetoisuus tiedetään. Sisäänkäyntejä on rajallinen määrä, eikä sisään pääse miten tahansa. Rajat ovat arvossaan. Ne voivat olla kiveä tai vankkaa muuria. Saatetaan edellyttää erityisiä sisäänpääsytoimia; sisäänpääsyä vastaan on ehkä suoritettava tietty maksu. Kun tila on riittävän täynnä, ei ketään enää päästetä sisään. Silloinkin kun tila on täpötäynnä, tärkeintä on tiivis joukko suljetussa tilassa, eivätkä ulkopuoliset todellakaan kuulu siihen.
Rajat estävät hillittömän kasvun, mutta samoin ne vaikeuttavat ja hidastavat hajaantumista. Mitä siis kasvumahdollisuuksia uhraa, sen pysyvyyttä voittaa. Joukko on turvassa ulkoisilta vaikutteilta, jotka saattaisivat olla vihamielisiä ja vaarallisia. Erityisesti joukko kuitenkin tähdentää toistuvuuden merkitystä. Joka kerran hajaantuessaan joukko tuudittautuu toivomaan uutta kokoontumista. Rakennus odottaa heitä, se on olemassa heitä varten, ja niin kauan kuin se kestää, joukko kokoontuu samalla tavoin. Tila kuuluu heille myös luoteen aikana, ja sen tyhjyys muistuttaa vuoksen ajoista.
Helmikuu 14th, 2010 at 15.16
Elias puhuu asiaa.
Helmikuu 14th, 2010 at 22.08
Elias:”Jumalan seurakunta on samaan aikaan näkyvä ja näkymätön.”
“Mielestäni asiasta kiistelyn voisi sen vuoksi lopettaa omien kokemusten pohjalta ja keskittyä sen sijaan tarkastelemaan, mitä pyhä Raamattu asiasta sanoo.”
Tässäpä hyvä ajatus toteutettavaksi. En tiedä, onko sen keskustelun paikka tässä. Mutta joka tapauksessa olisi tärkeää tarkastella Raamatun kanssa tuota seurakunnan näkyvyyttä. Itse ihmettelen sitä, että kun Jeesus sanoo Jumalan valtakunnasta, että sen tulemista ei voi nähdä. Tai ettei siitä voida sanoa, että se on tuolla tai täällä. Missä kohtaa siis puhutaan näkyvästä seurakunnasta/valtakunnasta?
Helmikuu 15th, 2010 at 0.02
Jos pitäisin keskustelua vaarallisena, tuskin kommentoisin tänne. En vain ole oppinut ymmärtämään, että keskustelua olisi vain sellainen keskustelu, jossa kaikkia kirjoittajia on näkemyksistään huolimatta pakko pitää uskovaisina. Ehkä te onnistutte takomaan päähäni tämän asian. Asian kirkastumista odotellessa suhtaudun esim. ehkäisyn hyväksyviin vl:iin armovarkaina, Laestadiuksen terminologiaa lainatakseni.
“Olen uhri.” Itse muistan yläasteaikani traumaattisena. Poikkeanko jotenkin muista henkisesti tapetuista, kun kiistin järjestelmällisesti kaikille vanhemmille, että omanikäiseni olisivat kiusanneet minua missään? Yleistänkö oman kokemukseni virheellisesti, kun internetkeskusteluista lukemani perusteella erilaisissa vl:ten “tuomitsemisen uhreissa” ei ole havaittavissa pätkääkään murtumista - uhri-statuksen haluamista vallankäytön välineeksi vain? Olisihan siinä varmaan majesteetillinen olo, jos voisi sanella ehkäisyä syntinä pitävälle “ahdasmieliselle” vl-kristitylle: “Sinä et hyväksy ehkäisyä, mutta joko pidät minua ehkäisyn hyväksymisestäni huolimatta uskovaisena, tai sitten et pidä, ja menet tuomitsijana helvettiin.”
Taivaassa on toki aivan varmasti ehkäisijöitäkin - sellaisia, jotka ovat ko. syntinsä uskoneet anteeksi.
Olenhan minä varmaan hullu, että omalla nimelläni tämmöisiä kirjoittelen julkisesti. Sitä kun saattaa erehtyä kuvittelemaan, että sananvapaus ja uskonnonvapaus koskisivat vanhoillislestadiolaisiakin. Ehkä minut vielä joskus vapautetaan tästä harhakuvitelmastani. Sitä odotellessa: yrittäkää kestää.
Helmikuu 15th, 2010 at 14.34
Seurakunnan kuuluukin koostua erilaisista mielipiteistä ja tavoista. Tehtäväksi jää vain toistemme kärsiminen “kärsikäää toinen toistanne”. Se mitä kukin pitää syntinä tässä ajassa ja paikassa vaihtelee.
Jumalan sanan perusta on armo ja uskovalle armosta uskominen elämän suurin lahja ja voimavara.
Rakkaudesta meidät tulisi tuntea ja sitä rakkautta pitäisi pyrkiä hoitamaan ja säilyttämään. Ne ajalliset asiat, jotka tuppaavat jakamaan mielipiteitä tulisi käsitellä rakentavasti ja avoimesti - tarkastella raamatun valossa ja ymmärtää se, ettei meidän tekemisillä tai tekemättä jättämisillä ole Jumalalle mitään merkitystä. Ainoastaan uskon kohdalla asialla on merkitystä.
Älkää siis turhaan murehtiko sitä, että pitääkö joku toinen teitä uskovaisena. Murehtikaa ennemin sitä, että kelpaatteko Jumalalle tässä ja nyt… tällä sieluntilalla.
Voiko omassa uskossaan olla muuta kuin nöyrä ja vilpitön? Jos ei ymmärrä kaikkea niin menköön se tyhmyyden piikkiin
Tämä tarkoittaa siis sitä, että kun en ymmärrä, millä avuilla niitä tuomioita ja jaotteluja tässä elämässä tehdään…. Kuinka joku voi “nähdä” asioita paremmin tai huonommin?
Helmikuu 16th, 2010 at 10.17
Mari: “Kuinka joku voi “nähdä” asioita paremmin tai huonommin?”
Pyhän Hengen saaneena! “Maailma ei voi Henkeä saada, sillä maailma ei näe eikä tunne häntä. Mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy luonanne ja on teissä.” (Joh. 14:17.)
Seurakunta on Pyhän Hengen saaneiden ihmisten yhteisö (Augsburgin tunnustuksen puolustus). Ihmisiä on kahdenlaisia:
1. niitä, jotka eivät näe eivätkä tunne Pyhää Henkeä (maailma) ja
2. niitä, jotka tuntevat Pyhän Hengen (seurakunta).
Kun seurakunnan pyhittäjä Pyhä Henki on maailmalle tuntematon ja näkymätön, niin myös itse seurakunta pysyy maailmalle näkymättömänä ja tuntemattomana. Maailma näkee ja tuntee vain joukon ihmisiä, jotka väittävät olevansa Jumalan lapsia.
Uskovainen ihminen sen sijaan tuntee Pyhän Hengen, oman sydämensä kotiopettajana, sotimassa omaa lihaansa vastaan. Uskovainen kuulee Pyhän Hengen (joka lähtee Isästä JA Pojasta, filioque) äänen myös toisesta uskovaisesta. Epäuskoisesta sen sijaan ei kuulu Kristuksen Hengen ääntä, vaan tuntematon ääni. “- - lampaat seuraavat häntä, koska ne tuntevat hänen äänensä. Vierasta ne eivät lähde seuraamaan vaan karkaavat hänen luotaan, sillä ne eivät tunne vieraan ääntä.” (Joh. 10:4-5.)
Jeesus sanoikin epäuskoiselle Nikodemukselle sanat, jotka voidaan tulkita kahdella tavalla: “Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa” (Joh. 3:3). Usein tuo kohta selitetään niin (sinänsä oikein), että jos hengellisesti kuollut ihminen ei uudestisynny, hän ei pääse taivaaseen eikä siten näe kunnian valtakuntaa. Se voidaan ymmärtää myös niin, että jollei hengellisesti kuollut uudestisynny, eli ts. ilmaistuna: jollei hengellisesti sokea saa Hengen silmävoidetta, suomukset pysyvät hänen silmillään eikä hän voi nähdä Jumalan armovaltakuntaa maan päällä.
Seurakunta on samaan aikaan näkyvä ja näkymätön. Asian teologisesta tarkastelusta voi halutessaan lukea lisää esim. kirkkohistorioitsija, teologian tohtori Aulis Zidbeckin teoksesta Juhani Raattamaa - Ole vapaa, vapaaksi ostettu lauma.
Ymmärrän, että asia saattaa herättää jopa aggressioita. Jos itse ei näe seurakuntaa, saattaa tuntua tosi pöyhkeältä ja narsistiselta, että joku toinen väittää näkevänsä. Niinhän asia voi olla luonnollisenkin eikä vain hengellisen näön suhteen. Sokea ei välttämättä usko näkevien kuvauksia maailmasta, josta he sokealle kertovat.
Helmikuu 16th, 2010 at 14.36
“Ymmärrän, että asia saattaa herättää jopa aggressioita. Jos itse ei näe seurakuntaa, saattaa tuntua tosi pöyhkeältä ja narsistiselta, että joku toinen väittää näkevänsä.”
Väittää näkevänsä, vai uskoo näkevänsä? Henkilökohtaisesti vierastan sellaista ajattelutapaa, joka väittää asian olevan jotenkin, kun kyse on uskomisesta. Se, että pääseekö Pyhä Henki ainaa vaikuttamaan Jumalan tahtomalla tavalla seurakunnassa tai yksittäisissä uskovissa, jää meiltä kuitenkin ymmärtämättä. Me voimme vain uskoa.
Helmikuu 16th, 2010 at 15.01
Eliakselta:
“Ymmärrän, että asia saattaa herättää jopa aggressioita. Jos itse ei näe seurakuntaa, saattaa tuntua tosi pöyhkeältä ja narsistiselta, että joku toinen väittää näkevänsä. Niinhän asia voi olla luonnollisenkin eikä vain hengellisen näön suhteen. Sokea ei välttämättä usko näkevien kuvauksia maailmasta, josta he sokealle kertovat.”
Sitä se onkin: pöyhkeätä. Uskoa, on täysin eri asia kuin nähdä luonollisilla silmillä. Lutheria lainatakseni; niin kuin Kristuskin on näkymätön, myös hänen seurakuntansa on näkymätön, jonka salaiset jäsenet ainoastansa Jumala voi nähdä. Vrt. Kristus on pää ja seurakunta ruumis. Eli ruumiin voi nähdä luonnollisilla silmillä, mutta päätä ei…niinkö???
Helmikuu 16th, 2010 at 15.27
Ilmaisin siis itseäni huonosti. Se mitä Elias selitti Jumalan valtakunnan näkemisestä on ihan selkeää, mutta tarkoitinkin tuomioita ja jaotteluja sen Jumalan valtakunnan sisällä.
Välillä ihmettelen, mikä se sellainen omantunnon vapaus on kun “seurakunta äiti” tuntuu päätävän ihan kaikesta. Eikai arkisista asioista ole tarkotus vääntää hengellisiä kysymyksiä? Henkilökohtaisesti pidän sellaista ulkokullaisena hurskasteluna.
Markku P puhui asiaa. Uskominen on eriasia kuin “faktoilla” läiskintä. Nöyrällä mielellä, muttei turhan vaatimattomina