Reunamerkintä hyvästä elämästä
Erään viisaan ihmisen neuvosta lueskelin Roomalaiskirjettä.
“Te joko palvelette syntiä, joka johtaa kuolemantuomioon, tai olette kuuliaisia Jumalalle, mikä johtaa vapauttavaan tuomioon. Jumalalle kiitos, te jotka olitte synnin orjia, olette nyt tulleet koko sydämestänne kuuliaisiksi sille opetukselle, jonka ohjattavaksi teidät on uskottu. Olette päässeet vapaiksi synnin orjuudesta ja palvelette nyt vanhurskautta … Antautukaa nyt palvelemaan Jumalan tahtoa, niin hän pyhittää teidät.” (Room 6:16-19)
Neljään kertaan hieman eri sanoin Paavali sanoo, miten armahdetun kristityn tulee elää: olla kuuliaisia Jumalalle ja (Jeesuksen) opetukselle, palvella vanhurskautta, palvella Jumalan tahtoa.
Hyvä on sen osa, joka “löytää ilonsa Herran laista, tutkii sitä päivät ja yöt”, sanotaan psalmissa 1. Luther oli samoilla linjoilla.
Jeesus meni vielä pidemmälle: “Minä sanon teille: ellette te noudata Jumalan tahtoa paljon paremmin kuin lainopettajat ja fariseukset, te ette pääse taivasten valtakuntaan.” Jumala tahtoo, että noudatamme hänen käskyjään, jonka Jeesus tiivisti rakkauden kaksoiskäskyyn. Ehkä fariseukset eivät olleet oikein sisäistäneet lähimmäisenrakkautta? Tai sitten heillä oli muita jumalia kuten perinnäissäädökset tai oma erinomaisuus?
Roomalaiskirjeessä sanotaan edelleen, että “mikään kadotustuomio ei siis kohtaa niitä, jotka ovat Jeesuksessa Kristuksessa ja jotka eivät vaella lihan vaan Hengen mukaan” (Room 8:1).
Minusta tuossa on koko kristillisen etiikan ihmeellinen ydin, ja - voisi melkein sanoa - kristityn elämän tarkoitus: meidän tulee kieltää liha, kieltää liskoaivojakin syvemmälle sisuksiimme kirjoitettu itsekkyys ja ajatella, puhua ja toimia lähimmäisten hyväksi.
Tietenkään emme onnistu taltuttamaan itsekkyyttämme, se on selvää. Mutta jos ihmisellä on jokin tähtäyspiste, ideaali, niin elämällä on suunta - niin maallisessa kuin iäisessä mielessä.
Helmikuu 19th, 2010 at 16.15
“Mutta jos ihmisellä on jokin tähtäyspiste, ideaali, niin elämällä on suunta - niin maallisessa kuin iäisessä mielessä.”
Täyskympisti sanottu. Keskustelin juuri hiljattain 80-vuotiaan isäni kanssa tästä näkymästä. Totesimme, näin se on, näin on elämän eri vaiheissa, ja tässä on riittämiin meillä olemista. Jään tähän uskomaan. Kiitän Topia viikonlopun hartaudesta.
Helmikuu 20th, 2010 at 23.40
Vaikka täyskympiin osuukin on syytä miettiä kuka määritää ideaalin ja miksi. On nimitäin suurta vl harhaa se että malinen ja iäinen ideaali ovat yhtä tai edes vl tulkinta olisi ideaali. Koska aika moni kokee sen ideaalin jota vl tarjoilee ahdistavaksi ja omassa elämässään kestämättömksi ja päämärrättömäksi ajelehtimiseksi joka on vaihtoehdotonta ja näköalatonta.
Helmikuu 21st, 2010 at 13.27
Niin niin, en osaa selittää maallisen ja iankaikkisen ideaalin välistä yhteyttä, mutta Jeesuksen viimeisen tuomion kuvauksen perusteella (Matt 25:31->) ne kytkeytyvät toisiinsa.
Helmikuu 21st, 2010 at 13.46
No itse ajatelen että niiden yhteys on kasvaa Jumalan ja hänen tuntemisessaan täällä ajassa. Ja ajatelen että Jumalan ja ihmisen välistä yhteyttä täällä ajassa turmelee meidän kaksijakoisuutemme ja syntisyytemme. Vajaa lakaa ja tulee täydelliseksi ajan rajan tuolla puolen.
Elämme ajan rajan tuolla puolen täydellisesä Jumalanyhtedessä.
Ajan rajan tälläpuolen ihmisen halu erinäköisillä toimilla päästä elämään lähempänä Jumalaa tai täydellisemmässä paremmassa viheetömämmässa jne suhteessa. Tästä esimerkkinä luostarilaistos äärimilleen viety asketismi jne…
Mikään näistä ei vie meitä yhtään lähemmäksi tuota ideaalia. Me emme ole jeesuksia eikä meistä selaista tule.
Vl kulkee sellainen sanonta että elämän pitää tukea uskoa. Itse olen toista mieltä että uskoa seuraa tuki koko elämälle. Tai ainakin niin että katsotaanpa asiaa kummin päin tahansa se näytää täysin samalta.
Ajatelen myös niin että ideaalin tulee kestää se että se käänetään ja katsotaan toiselta puolelta ja sen täytyy näytää täysin samalta.
Helmikuu 22nd, 2010 at 13.12
Topi: “Minusta tuossa on koko kristillisen etiikan ihmeellinen ydin, ja - voisi melkein sanoa - kristityn elämän tarkoitus: meidän tulee kieltää liha, kieltää liskoaivojakin syvemmälle sisuksiimme kirjoitettu itsekkyys ja ajatella, puhua ja toimia lähimmäisten hyväksi.”
Kristillisessä etiikassa lähimmäisenrakkaus on nostettu samanveroiseksi Jumalan rakastamisen kanssa. “Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja profeetat.” (Matt. 22:37-40.) Lukuisten raamatunkohtien perusteella vaikuttaa siltä, että Jumalan rakastaminen on noista kahdesta parempi vertaisensa joukossa. Lähimmäisen rakastamista ei tule arvioida inhimillisillä kriteereillä, vaan Jumalan pyhässä sanassaan ilmaiseman tahdon kautta.
Inhimillinen tunne saattaa esimerkiksi olla, että olisi rakkautta olla sanomatta vaikka homoseksiä synniksi, koska siitä voi joku loukkaantua. Jumalan Raamatussa ilmaisema tahto on, että homoseksi on syntiä ja on siksi rakkautta saarnata se synniksi. Lähimmäisenrakkaus on kristinuskon keskeisintä sanomaa, jota tulee aina arvioida Jumalan tahdon mukaan.
Jeesuksen sanojen perusteella kymmenen käskyä ovat oikeastaan tiivistelmä ihmisen jumalasuhteesta ja lähimmäissuhteesta.
Mielenkiintoinen yksityiskohta on, että alkuperäinen toinen käsky on yleisesti (tulkinnallisesti) unohdettu kristinuskossa. “Älä tee itsellesi patsasta äläkä muutakaan jumalankuvaa, älä siitä, mikä on ylhäällä taivaalla, älä siitä, mikä on alhaalla maan päällä, äläkä siitä, mikä on vesissä maan alla. Älä kumarra äläkä palvele niitä, sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, olen kiivas Jumala. Aina kolmanteen ja neljänteen polveen minä panen lapset vastaamaan isiensä pahoista teoista, vaadin tilille ne, jotka vihaavat minua. Mutta polvesta polveen minä osoitan armoni niille tuhansille, jotka rakastavat minua ja noudattavat minun käskyjäni.” (2. Moos. 20:4-6.) Alkuperäinen, himoitsemista koskeva kymmenes käsky taas on jaettu kahdeksi eri käskyksi: “Älä tavoittele toisen taloa. Älä tavoittele hänen vaimoaan, älä orjaa tai orjatarta, älä hänen härkäänsä, älä hänen aasiaan äläkä mitään, mikä on hänen.” (2. Moos. 20:17.)
Helmikuu 22nd, 2010 at 13.29
Elias: “Jeesuksen sanojen perusteella kymmenen käskyä ovat oikeastaan tiivistelmä ihmisen jumalasuhteesta ja lähimmäissuhteesta.”
Juuri näin se on, ja tuota Lutherkin tähdentää. Riemumielin kuulisin puhuttavan näistä asioista useammin seuroissa.
Kymmenestä käskystä on paha tinkiä, toisin kuin ihmisten keksimistä normeista ja käytänteistä, jotka ovat ilman muuta hierarkiassa kymmenen käskyn alapuolella: joka voi tupakoida, älköön halveksiko sitä, joka ei voi, ja se, joka ei voi tupakoida, älköön tuomitko sitä, joka voi tupakoida. Toisen hakkaamisesta tai panettelusta ei voi sanoa samaa.
Helmikuu 22nd, 2010 at 13.35
“Minusta tuossa on koko kristillisen etiikan ihmeellinen ydin, ja - voisi melkein sanoa - kristityn elämän tarkoitus: meidän tulee kieltää liha, kieltää liskoaivojakin syvemmälle sisuksiimme kirjoitettu itsekkyys ja ajatella, puhua ja toimia lähimmäisten hyväksi.
Tietenkään emme onnistu taltuttamaan itsekkyyttämme, se on selvää. Mutta jos ihmisellä on jokin tähtäyspiste, ideaali, niin elämällä on suunta - niin maallisessa kuin iäisessä mielessä.”
Oletetaan että ihminen onnistuu kieltämään itsekkyytensä. Mihinkä
hän silloin tarvii Jeesusta ja hänen vertaan ?
Joh 15:5 “ilman minua te ette voi mitään tehdä.”
Voimme siis rukoilla että “Anna mitä käsket !”
Anna halu tehdä niin kuin käsket sillä sinä näet
mitä minä pohjimmiltaan haluan tehdä. Aina päinvastoin
kuin on tahtosi. Anna että minä ilolla yhdyn sinun
tahtoosi ja ilolla sitä toimitan. Ei niin, että kun sinä
käsket niin minä teen vaikka en haluaisi teen pakosta
(helvetin pelosta). Se on sitä farisealaisuus hurskautta
ja se on se häävieras jolla oli omat vaatteet päällä.
Onko tuo lihan kokokielto ies keveä kantaa ?
Matt: 11:30 Sillä minun ikeeni on sovelias, ja minun kuormani on keveä.”
Onko se vapautta ?
Gal 5:1 Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen.
5:13 Te olette näet kutsutut vapauteen, veljet; älkää vain salliko vapauden olla yllykkeeksi lihalle, vaan palvelkaa toisianne rakkaudessa.
Yksinkertaisesti Hän (Jeesus) on täyttänyt sen mitä laki vaatii hän on kilvoitellut hän on kaiken toimittanut. Ja siis nyt (Gal:2:20) “en enää elä minä, vaan Kristus elää minussa.” Kun saatana tulee syyttämään että
tässä ja tässä sinä olet epäonnistunut voit vain sanoa hänelle.
Oikeassa olet niin olen. Mutta tämä Kristus on ne antanut anteeksi
ja Jumala katsoo minua tämän kristuksen läpi ja näkee minut puhtaaksi.
Itse itseni kyllä näien päivä päivältä saataisemmaksi.
Jos Jumala näyttäisi meille mitä me olemme hänen silmissään
ilman peitettä alastomina. Me kuolisimme kauhusta siihen paikkaan.
Hebr. 10:31 Hirmuista on langeta elävän Jumalan käsiin.
Samoin jos Jumala näyttäisi meille miten paljon hän meitä rakastaa
Krituksessa me kuolisimme ilosta siihen paikkaan.
Jos ihmisellä on ongelmia uskonelämässä tai missä vaan
hän etsii ensin aina apua. Joko itsestään sitten toisista
ihmisistä, kirjoista ja kaikesta muusta ja vasta sitten viikkojen
kuluttua viimeisenä Jumalalta. Vaikka tämän tulisi olla toisin
päin.
Meille on annettu useita lupauksia rukouksesta:
Mark:
11:24 Sentähden minä sanon teille: kaikki, mitä te rukoilette ja anotte, uskokaa saaneenne, niin se on teille tuleva.
11:25 Ja kun te seisotte ja rukoilette, niin antakaa anteeksi, jos kenellä teistä on jotakin toistansa vastaan, että myös teidän Isänne, joka on taivaissa, antaisi teille anteeksi teidän rikkomuksenne.”
Matt: 18:19 Vielä minä sanon teille: jos kaksi teistä maan päällä keskenään sopii mistä asiasta tahansa, että he sitä anovat, niin he saavat sen minun Isältäni, joka on taivaissa.
Tässä lisää:
http://www.koivuniemi.com/cgi-bin/raamattuhaku?kirjat=ut&hakuehto=rukoil
Joh. 6:29 Jeesus vastasi ja sanoi heille: “Se on Jumalan teko, että te uskotte häneen, jonka Jumala on lähettänyt.”
Ei kristittynä eläminen ole sitä että voitetaan syntejä. Vaan se että opitaan tuntemaan Kristus omana vapahtajana. Siinä on meillä tähtäyspiste ja
päämäärä eikä missään muussa. Mitä enemmän me sitä opitaan sitä
syntisemmäksi me omissa silmissämme tulemme ja sitä enemmän me tarvitsemme Kristusta ja hänen vertaan ja lihaansa. Jos meillä on tarkoitus tulla pyhemmiksi niin silloinhan se tarkoittaa että me päivä päivältä näemme itsemme jotenkin edistyneen ja me päivä päivältä tarvitsemme Kristuksen verta vähemmän. Suuntaus on siis aivan väärä.
Tästä tuntemisesta (uskosta) kasvaa teot ja se on jo teko että uskoo.
Joh: 6:29 “Se on Jumalan teko, että te uskotte häneen, jonka Jumala on lähettänyt.”
Room 6:15 Kuinka siis on? Saammeko tehdä syntiä, koska emme ole lain alla, vaan armon alla? Pois se!
Kilvoittelu on sitä että me laitamme sitä syntiä mitä meihin
aina tarttuu pois. Ja saamme siitä evankeliumista Kristuksen
Verestä voimaa (emme itestämme/kieltäymyksistämme) ja halua toimia
Jumalan sanan mukaan. Vaikka me emme edisty ja tulisimme 7×70
kertaa päivässä pyytämään samaa asiaa anteeksi veljeltämme. Sillä
meissä ei ole voimaa vaan se kaikki voima on Hänessä (hänen veressään).
Suurin pahennus Kristinuskossa on se että se pitää hyviä tekoja
hyviä asioita syntisinä Jumalan edessä jos ne eivät vuoda uskosta.
Helmikuu 22nd, 2010 at 14.55
Monenlaisia, puhuin merkinnässä kristillisen etiikan ytimestä, en kristillisen uskon ytimestä - olkoonkin, että ne kytkeytyvät toisiinsa (tavalla, jota en edelleenkään osaa selittää…).
Jos ihminen etsii sitä, mikä on hyvää, hän ei välttämättä luule tulevansa yhtään pyhemmäksi. Olisi kuitenkin kristinuskon typistämistä kieltää kristityltä mahdollisuus etsiä oikeaa ja väärää. Mene, äläkä enää syntiä tee - mene ja tee sinä samoin - minkä te teitte yhdelle näistä vähimmistä jne; Jeesus puhuu paljon tekemisestä.
Monenlaisia, olet aivan oikeassa, että Jumalalle on ihan turha esitellä omia tekosiaan. Jumalan edessä olemme ihan yhtä kurjia, teimmepä mitä tahansa. Vain armahdus, uskon lahja, tekee meistä Jumalalle kelpaavia. Ja uskokin on Jumalan tekoa, siinä ei ihmisen teot auta yhtään.
Yhtä lailla turhaa Jumalle on esitellä omaa kilvoitteluakaan. Jeesus kehottaa kilvoittelemaan, jotta pääsisi “ahtaasta ovesta” (Luuk 13:24), jotta saisi armahduksen.
Tuota viimeistä kappaletta en ihan ymmärrä.
Helmikuu 22nd, 2010 at 23.11
Kristillinen etiikka taitaa kiteytyä sanoihin “rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi”. Jeesus aika selkeästi kehoittaa meitä ajattelemaan lähimmäisiämme ja tekemään heille kaikkea hyvää, sitä mitä me haluaismme itsellemmekin tehtävän.
Jaak. 2. kirjeessä on mielestäni aika hyvin kerrottu lähimmäisenrakkaudesta ja teoista. Ihmisellä voi olla helposti halua tehdä hyvää oman nimensä esiintuomiseksi. Hyvistä teoista ei tarvitse pitää kirjaa tahi meteliä, että ihmiset näkisivät, vaan kaikessa hiljaisuudessa. (esim. Matt. 6:16-18).
Helmikuu 23rd, 2010 at 13.30
Topi, niissä seuroissa, joissa itse kuljen, puhutaan usein lähimmäisenrakkaudesta.
Lähimmäisenrakkaus. Kaunis sana. Lähimmäisenrakkaudesta puhutaan sekulaareissa maailmankatsomuksissa yhtä lailla kuin kristinuskossa. Eroakin on. Sekulaarikatsomuksissa arvioidaan lähimmäisenrakkautta puhtaasti inhimillisen järjen ja inhimillisten tunteiden kriteerein – ei Raamatun pohjalta. Sama ajattelutapa on murtautunut voimalla myös sekularisoituneeseen kristinuskoon maallistuneissa länsimaissa viime vuosikymmenien aikana.
“Älkäät antako kenenkään teitänne vietellä millään tavalla; sillä ei hän ennen tule kuin luopumus tapahtuu ja synnin ihminen ilmoitetaan, kadotuksen lapsi, Joka on vastaanseisoja, ja korottaa itsensä kaikkein päälle, mikä jumalaksi taikka jumalanpalveluksi kutsutaan, niin että hän istuttaa itsensä Jumalan templiin niinkuin Jumala, ja tekee itsensä jumalaksi.” (2. Tes. 2:3–4.) Luther arveli (ainakin joissain kirjoituksissaan) ko. raamatunkohdan “vastustajan” tarkoittavan paavia. Minä arvelen sen tarkoittavan ehkä paaviakin, mutta ennen muuta lopun ajan synnin ihmistä, joka yksilöllisesti hyväksyy ja jättää hyväksymättä itselleen eri syntejä. Ihminen, joka on korottanut itsensä kaiken päälle, määrittelee itse oikean ja väärän, ja on siten tehnyt itsensä jumalaksi. Eikä synnin ihminen tyydy vain oman elämänsä herruuteen, vaan haluaa määritellä myös elävästi kristittyjen käsitykset oikeasta ja väärästä, hakeutuen papeiksi ja piispoiksi Jumalan temppeleihin. On tapahtunut Nietzschen kuvailema Jumalan murha. Jumalan sanalle kuuliaisten kristittyjen moraalia pidetään (joskin ehkä varotaan suoraan kutsumasta) halveksuvasti orjamoraalina.
“Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi” (Matt. 22:39). Jos teen syntiä, toivon, että lähimmäiseni nuhtelee minua synnistä, jollen itse huomaa virhettäni. “Jos veljesi tekee syntiä, ota asia puheeksi kahden kesken. Jos hän kuulee sinua, olet voittanut hänet takaisin.” (Matt. 18:15.) Joku toinen taas saattaa pitää nuhtelun kohteeksi joutumista ikävänä asiana – hänellähän on niin herramoraali että. “Jos omahyväistä ojennat, hän pilkkaa sinua, jos jumalatonta nuhtelet, saat solvauksen. Omahyväistä älä nuhtele, hän vihastuu sinuun, nuhtele viisasta, niin hän rakastaa sinua.” (San. 9:7–8.) Jos siis arvioisimme lähimmäisenrakkautta itserakkaiden inhimillisten tunteidemme pohjalta, emme voisi koskaan tietää, onko oikein nuhdella toista. Muuttumaton Jumalan sana onkin häilyviä ja muuttuvia inhimillisiä tunteita ja päätelmiä parempi perustus arvioida oikeaa ja väärää lähimmäisenrakkautta.
Helmikuu 23rd, 2010 at 14.10
Juuri näin, Elias.
Olenko ymmärtänyt tuon Matt 18 luvun kohdan (jota sanotaan myös Kristuksen kirkkolaiksi) oikein: siinä puhutaan synnistä, rikkomuksesta lähimmäistä ja Jumalaa kohtaan, joka palautuu kymmeneen käskyyn, ei mistään ihmisten keksimistä elämäntapanormeista?
Helmikuu 23rd, 2010 at 14.49
Vaikka ymmärrän tuon nk. Kristuksen kirkkolain olevan Jumalan sanaa ja hyvän ohjeen seurakunnan pysymiseksi sellaisena, ettei siellä hyväksyttäisi syntiä eikä synnissä elämistä, niin kuiteski koko ko. laki saa ihoni ankanlihalle ja hiuskarvani pystyyn. Nimittäin tuota lakia on käytetty meikäläisyydessä laajamittaiseen sadismin harjoittamiseen eli tuota raamatunkohtaa on yritetty tärvellä mitä moninaisimmin keinoin meikäläisyydessä, MUR!
Haluaisin kernaasti kuulla jonkun teologin suusta selityksen tuolle Matt. 18. luvulle.
Niin ja sit 70-luvulla annettiin usein piut-paut koko ko. laille ja hypättiin joko lain kolmanteen tai toiseen kohtaan suorilla ja kovaa. Meikäläisyydessä sattuu ja tapahtuu…rakkauden nimissä:(
Helmikuu 23rd, 2010 at 15.34
Nyt menee ehkä vähän aiheen vierestä, mutta jäi kiinnostamaan, että onko ihminen nykyään jotenkin syntisempi ja pahempi kuin ennen? Minusta ehkä ei ole, siis keskimäärin. Jos miettii maailmanhistoriaa taaksepäin, niin kyllä ihmiset ovat pahoja olleet aina. Tavallaan ihmiset ovat tosin ehkä välinpitämättömämpiä kuin ennen. Toisaalta taas ihmiselämää kuten myös muutakin elämää kunnioitetaan keskimäärin melko hyvin. Enää ei välttämättä myöskään esimerkiksi ajatella kiivaasti oman kansan tai rodun parasta, vaan koko pallon yhteistä hyvää (toki monesti on matkaa puheista konkretiaan, mutta kuitenkin).
Kyllä minusta esimerkiksi orjakauppaa harjoittavat länsimaalaiset kristityt (!) ovat olleet todellisia Eliaksen mainitsemia synnin ihmisiä. Orjakauppaa eivät perustallaajat tehneet, muuta yleinen mielipide kuitenkin oli hyväksyvä. Muutakin pahaa ollaan tehty ennen vanhaan hyvinkin paljon, vaikkapa ristiretket esimerkiksi. Näihin verrattuna joku viikonloppukännien ottaminen ja tämän maailman rymymusiikin kuuntelu tai tietyntyyppisten korujen käyttö ei ole synti eikä mikään, yhtään nyt esim. kännäämistä sinänsä puolustamatta. Ennen vanhaan omassa selviytymisessä oli paljon tekemistä. Lisäksi kansa oli täysin uskonnollisten johtajiensa vietävissä ja nämä johtajat eivät aina tainneet olla kovin hyviä ihmisiä.
Poikkeuksiakin toki löytyy suuntaan jos toiseenkin. Voi myös olla, että olen hieman naiivi uskoessani ihmisen muuttumiseen parempaan suuntaan, jos nyt pieni ihminen loppupeleissä voi kovin hyvin arvioida mikä on parempi suunta. Jotenkin kuitenkin tuntuu, että ihmiset ovat nykyään valveutuneempia ja rauhaa rakastavampia sekä humaanimipia. No, tästä voi olla varmasti montaa mieltä.
Lopun ajasta en sitten tiedä, onko se nyt vai 1000 vuoden vai 648000 vuoden vaiko kenties 7,9 miljoonan vuoden päästä. Ei ole minulle annettu keinoja kyseisen ajan ennustamiseen edes suuntaa-antavasti. Ainahan ihmiset kylläkin ovat ajatelleet, että juuri nyt on se lopun aika. Itse en ota ajankohtaan kantaa kun en siitä mitään tiedä enkä edes uskottele tietäväni.
Helmikuu 23rd, 2010 at 16.20
Niin murheellista kuin onkin, H. Surula on oikeassa sadismi-maininnallaan. Mutta kaipa kristityn kuuluu Lutherin neuvon mukaan selittää asiat parhain päin. Eikä ainakaan vastedes enää jatkaa sen samaisen sadismin harrastamista, ei myöskään puolustella sitä. Se oli mitä se oli, surkea ja surullinen luku liikkeen historiassa.
Helmikuu 23rd, 2010 at 18.49
Topi, osa synneistä on rikkomuksia vain Jumalaa vastaan, osa sekä Jumalaa että lähimmäisiä vastaan. Kymmenen käskyä ei ole luettelo kaikista siinä mainittujen syntien yksityiskohtaisista ilmenemismuodoista, vaan kymmenen käskyä kaiken kattava tiivistelmä. “Älä pidä muita jumalia” pitää sisällään esim. kiellon asettaa itseään elämän ja kuoleman Herraksi, jumalaksi Jumalan paikalle, luojaksi Luojan paikalle.
Lähimmäisenrakkautta voidaan rikkoa monella tavalla. Paavali kirjoittaa Raamatussa pahentamisesta, joka on lähimmäissuhdetta koskeva synti: “Kun te tällä tavoin teette syntiä veljiänne vastaan ja haavoitatte heidän horjuvaa omaatuntoaan, teette syntiä Kristusta vastaan. Näin ollen: jos ruoka viettelee veljeni syntiin, en ikinä enää syö lihaa, jotta en viettelisi veljeäni.” (1. Kor. 8:12-13.) Jollekin voi olla vaikeaa mieltää, että joku asia voi olla sinällään luvallista, mutta kuitenkin syntiä, jos se aiheuttaa pahennusta. Pahennuksesta piittaamaton käytös on huonon puun huono hedelmä, samoin sen jatkuva puolusteleminen. Sen havaitseminen ja toteaminen ei ole väärää tuomitsemista. Kun sana tuomitsee “teette syntiä”, sitä ei Raamatun ulkopuolinen ihmissana voi muuksi muuttaa.
Horsma, sadismi ja julmuus ovat vakavia ja erittäin ikäviä asioita. Minulla kuitenkin nousee niskakarvat pystyyn, jos ihminen pyrkiessään alistamaan toisen näkemyksiä oman näkemyksensä alle puhuu sadismista ja julmuudesta. “Jos et pidä minua ja minun kanssani samaa mieltä olevia oikein uskovina, kerron koko maailmalle, että olet julma sadisti. Mieti sen jälkeen, kannattiko tuomita.” Tällaiseen asenteeseen olen törmännyt liian usein omasta vakaumuksestaan epävarmojen ihmisten kanssa keskustellessa. Minusta vallankäytössäkin pitäisi olla jotkut säännöt, joita noudatetaan. Mielestäni on törkeää, brutaalia ja sivistymätöntä leimata toinen julmaksi vain sen takia, että tämän maailmankatsomus poikkeaa omasta maailmankatsomuksesta siinä määrin, että molemminpuolista uskonyhteyttä ei ole mahdollista kokea.
Helmikuu 23rd, 2010 at 22.55
Elias, nyt oli kyse nk. Kristuksen kirkkolaista ja sen oikeasta käytöstä. Olen vakuuttunut, että sitä on käytetty meikäläisyydessä ihan oikeinkin, mutta miulla on myös päinvastaisiakin kokemuksia.
Vai mitä sanot esim. sellaisesta tilanteesta, kun pienten lasten äiti ääneensä huokailee, että kuinka hän jaksaa kaikki tulevat pienokaiset tulevaisuudessa hoitaa, ollessaan uupumuksen rajoilla jo muutaman kanssa ja saa sanojensa johdosta kotiinsa Komitean pitämään hänelle puhuttelua. Ja kun hän vielä päälle päätteeksi ihmettelee hoitokokousten oikeellisuutta, hänet julistetaan kososlaisen hengen riivaamaksi ja vieläpä katkeraksi sellaiseksi ja kun hän ei ymmärrä tehdä parannusta nimenomaisesta hengestä, joutuu erotetuksi vanhoillislestadiolaisuudesta?
Ymmärrätkö Elias, että tuo äiti-immeinen erotettiin mielipiteidensä vuoksi? Hän ei ollut tehnyt mitään syntiä, vaan ihmetteli muutamaa asiaa ääneensä. Ja sellainenkin moka siinä kävi, että hänet sitoi Komitea, eikä seurakunta. Eli piut-paut Kristuksen kirkkolaille, mennen tullen ja palatessa!
Sadismia, sanon minä! Sinne sitten jätettiin äiti itkemään ja selviämään traumastaan, pienet lapset helmoissaan ja mies hyvästi evästettynä, miten tuli kohdella väärähenkistä vaimoaan.
Ja nyt yksi Komitean jäsen sitten hoitaa nuorisoamme ruotuun, ei kyllä oikein naurata.
Helmikuu 24th, 2010 at 11.27
Jos seurakunta, tai yleensä vain osa siitä, ottaa ja ylentää itsensä Jumalan rinnalle, niin se voi helposti alkaa johdatella kymmenestä käskystä sopivaksi katsomiaan lisäkäskyjä. Loogisesti ajateltuna ensimmäinen käsky pitää sisällään kiellon asettaa itseään elämän ja kuoleman herraksi. Sen sijaan se, että ihminen alkaa toiselta ihmiseltä vaatimaan jatkuvaa sokeaa lisääntymistä sen varjolla, että ihmisen ei saa estää Jumalan luomistyötä, on ymmärtääkseni itsensä Jumalan rinnalle ylentämistä. Perustelut asian vakuudeksi ovat aikain saatossa vaihdelleet. Joskus on puhuttu tappamisesta, mikä abortin yhteydessä mielestäni pitääkin paikkansa. Jos joku pitää gummin käyttöä tai muuta e-menetelmää aborttina, on hänen omaa uskoaan eikä sen pitäisi sitoa ketään muuta kuin häntä itseään.
Koeputkessakin voi syntyä uutta elämää. Mutta itse uskon, että Jumala antaa sen elämän, vaikka ihminen tekeekin olosuhteet koeputkessa elämän syntymiselle mahdolliseksi. Onko ihminen koeputkihedelmöityksen yhteydessä ylentämässä itseään luojan rinnalle, jos ihminen ei kuitenkaan pysty mihinkään muuhun, kuin luomaan jonkinlaisia olosuhteita uudelle elämälle?
Puhe siitä, että ihminen olisi ylentämässä itseään Jumalan rinnalle elämän ja kuoleman herraksi ehkäisyn yhteydessä, on vähintäänkin kyseenalaista. Ajattelisin, että ns. auktoriteetit, jotka antavat lausuntoja, kuten “uskovaisella ei ole lupa ehkäistä” tai muuta vastaavaa, ovat ylentämässä itseään elämän ja kuoleman herraksi.
1. Moos. 3:16 Naiselle hän sanoi: — Minä teen suuriksi sinun raskautesi vaivat, ja kivulla sinä olet synnyttävä lapsesi.
Selvää Jumalan sanaa, vai mitä? Vähintäänkin yhtä selvää, kuin “lisääntykää ja täyttäkää maa”. Kuinka moni on jättänyt synnytyksen yhteydessä kivunlievityksen ottamatta? Tai vaatinut vaimoa olemaan ottamatta sitä, koska Jumala on sanonut, että naisen on synnytettävä kivulla? Itselläni ei ainakaan ole tullut mieleenkään vaatia vaimoani synnyttämään ilman kivunlievitystä. Voi olla, että sellaisiakin isiä on tai on ollut.
Pahennuksen aiheuttamisesta syyttäminen on oiva lyömäase ihmiselle, joka haluaa, että uskovaiset elävät kuten hän itse uskoo ja ymmärtää.
Helmikuu 24th, 2010 at 12.13
Elias, luovutko sinä ehkäisyn pitämisestä syntinä, jos minä kerron pahentuvani tästä mielipiteestäsi? Jossain määrinhän pahennunkin kyseisestä väitteestä, ihan oikeasti. Onhan meille nimittäin annettu selkeä neuvo viljellä ja varjella maata. Liikakansoituksen edistäminen rikkoo räikeästi tätä neuvoa vastaan. Ehkäisy sen sijaan ei riko mitään neuvoa vastaan.
Hedelmällisyys, eli suomeksi sanottuna lisääntymiskyky, ei häviä ihmiseltä ehkäisyn myötä, joten olkaa hedelmälliset -kohdalla on turha perustella ehkäisyn vääryyttä. Ihmisellä on lisääntymiskyky vaikkapa kondomin käytöstä huolimatta. Käyttäessään kondomia hän ainoastaan ehkäisee lisääntymistä, ei poista lisääntymiskykyä itseltään. Kondomia käyttänyt ihminen voi vielä joskus elämässään lisääntyä, mikä todistaa, että hän on edelleen lisääntymiskykyinen eli hedelmällinen. (Luther saa minun puolestani olla asiasta mitä mieltä haluaa, en ole sitoutunut toimimaan Lutherin, kuten en kenenkään muunkaan ihmisten, mielipiteiden mukaisesti).
Helmikuu 24th, 2010 at 12.18
Oletan, että kristillinen etiikka sisältää lähinnä ihan muuta kuin ehkäis/yä tai -emättömyyttä. Siksi ehdotan, ettei uppouduta syvemmälle teemaan.
Heikon veljen saattaminen vikaan on ihan varteenotettava pointti. Sen asema suhteessa kymmeneen käskyyn pitäisi kuitenkin määritellä: onko elämäntapanormit, joilla “heikkoa veljeä” suojellaan, kymmenen käskyn ylä- vai alapuolella; kumpaa on ristiriitatilanteessa mieluummin kuunneltava? Ehdotan, että käskyjä.
Toiseksi pitää ottaa huomioon, että yksi heikko veli voi kompastua siihen, että toinen heikko veli vaatii häntä noudattamaan “heikon veljen” suojelemiseksi kehittyneitä elämäntapanormeja.
Helmikuu 24th, 2010 at 13.01
Vapaasti muisteltuna elämäntapanormit ovat seurakunnan armoneuvoja. Armoneuvojen noudattamatta jättäminen taas tottelemattomuutta seurakunnalle. Tottelemattomuutta taas pidetään syntinä. Siis, seurakunta voi määritellä miten uskovaisen on elettävä ja jos uskovainen ei niin elä, häntä tulisi puhutella Kristuksen kirkkolain mukaisella menettelyllä, koska hän on joutunut syntiin. Nykyään on tosin tullut uusi termi “synnin esiaste”, jonka sisältämää asiaa voidaan käsitellä käytännössä syntinä, jos ihminen ei suostu ymmärtämään tai luopumaan tästä synniin esiasteesta, so. kaveri on ylittänyt elämäntapanormien rajan, eikä ymmärrä tehdä parannusta.
Ongelmalliseksi asian tekee se, että mikä on seurakunta. Kun sanotaan, että “seurakunnassa on nähty hyväksi” tai “uskovaiset ovat aina ymmärtäneet niin ja näin”, niin kenen ymmärrystä ja uskoa se seurakunnan usko ja ymmärrys lopulta edustaa? Käykö lopulta niin, että Topin mainitsemassa ristiriitatilanteessa yksilö häviää aina, vaikka olisi oikeassakin?
Helmikuu 24th, 2010 at 13.42
Juhani Raattamaa: “Panen vähän painoa ulkonaiselle, kunhan on sydämen usko…”
Matt:
7:18 Ja hän sanoi heille: “Niinkö ymmärtämättömiä tekin olette? Ettekö käsitä, ettei mikään, mikä ulkoapäin menee ihmiseen, voi häntä saastuttaa?
7:19 Sillä se ei mene hänen sydämeensä, vaan vatsaan, ja ulostuu.” Näin hän sanoi kaikki ruuat puhtaiksi.
7:20 Ja hän sanoi: “Mikä ihmisestä lähtee ulos, se saastuttaa ihmisen.
7:21 Sillä sisästä, ihmisten sydämestä, lähtevät pahat ajatukset, haureudet, varkaudet, murhat,
7:22 aviorikokset, ahneus, häijyys, petollisuus, irstaus, pahansuonti, jumalanpilkka, ylpeys, mielettömyys.
7:23 Kaikki tämä paha lähtee sisästä ulos ja saastuttaa ihmisen.”
Mihin kategoriaan nämä sijoittaisitte:
-Ei saa kuunnella musiikkia joka menee jalan alle…
-Ei saa istua urheilukilpailuissa
-Ei saa nostaa lasia
jne…
Miten nämä säännöt raikastavat henkeä ja elävöittävät sitä?
Itse laitan ne ja vastaavat yksityiskohtiin menevät ajatus
kudelmat. Perinnäis sääntöhin jota kuolettavat hengen.
Vai mitä muuta ne tämän ajan perinnäissäännöt on ?
Kuin yksityiskohtiin asti meneviä kieltoja asioissa kuin asioissa.
Isokatekimus 8 Käsky…
Kukaan ei saa vahingoittaa lähimmäistään kielenkäytöllään, oli tämä sitten ystävä tai vihollinen. Hänestä ei saa puhua pahaa, ei totta eikä tekaistua, paitsi siinä tapauksessa, että se tapahtuu viran velvoituksella ja hänen parantamisekseen. Aivan päinvastaiseen on jokaisen kieltään käytettävä: päästettävä se puhumaan jokaisesta pelkkää hyvää, peittämään ja vähentämään hänen syntejään ja rikkomuksiaan, kaunistamaan ja verhoamaan niitä omalla kunniallaan…
Vähäkatekismus:
Isäntä tai emäntä voi lausua seuraavasti:
“Tunnustan teille erityisesti, etten ole uskollisesti johdattanut lapsiani, palvelusväkeäni enkä puolisoani kunnioittamaan Jumalaa. Olen kiroillut, näyttänyt huonoa esimerkkiä, sopimattomilla puheilla ja teoilla vahingoittanut naapuriani, levittänyt pahoja juoruja, myynyt liian kovaan hintaan ja antanut virheellistä ja vajaata tavaraa.” Lisäksi hän voi kertoa, miten muutoin on rikkonut Jumalan käskyjä ja käyttäytynyt sopimattomasti.
Ellet taas havaitse tunnollasi olevan edellisen kaltaisia tai suurempia syntejä, sinun ei pidä huolestua eikä muuttaa rippiä piinaksi ryhtymällä etsimään ja keksimään lisäsyntejä. Kerro vain ne pari asiaa, mitkä tiedät, esimerkiksi näin: “Tunnustan erityisesti, että olen joskus kiroillut, samoin puhunut sopimattomia, joskus laiminlyönyt sen ja sen asian” jne. Se saa riittää.
Mutta jos tunnollasi ei ole yhtään syntiä (mikä tuskin on mahdollista), älä myöskään sano mitään erityistä, vaan ota vastaan anteeksianto yleisen synnintunnustuksen jälkeen, jonka teet ripittäjän edessä Jumalalle.
Huomenna kuka tahansa meistä voi olla katuojassa pahassa
krapulassa tai alkoholimyrkytyksen tähden
ja tarvitsee apua. Jos Jumala suo emme ole
mutta se ei ole itsestämme kiinni.
Jaak:
4:13 Kuulkaa nyt, te, jotka sanotte: “Tänään tai huomenna lähdemme siihen ja siihen kaupunkiin ja viivymme siellä vuoden ja teemme kauppaa ja saamme voittoa” -
4:14 te, jotka ette tiedä, mitä huomenna tapahtuu; sillä mikä on teidän elämänne? Savu te olette, joka hetkisen näkyy ja sitten haihtuu -
4:15 sen sijaan, että teidän tulisi sanoa: “Jos Herra tahtoo ja me elämme, niin teemme tämän tai tuon.”
4:16 Mutta nyt te kerskaatte ylvästelyssänne. Kaikki sellainen kerskaaminen on paha.
4:17 Joka siis ymmärtää tehdä sitä, mikä hyvää on, eikä tee, hänelle se on synniksi.
Tämmöistä ajattelua kuulen usein puheissa että meidän
tulee pitää se usko ja hyvä omatunto. No sehän onkin
oikein mutta monesti puheesta tulee se kuva että se tulee
pitämällä pitää ikään kuin me itse pystyisimme itseämme
uskossa pitämään. Väkisin taistelemme hampaat irvessä
kynsin hampain pidämme itsemme uskomassa, että en tekis
sitä tai tätä. Onko se sitä uskomista? Pitää
pitää oma julkinen puoli puhtaana sisällä sitten onkin
kaikenlaisia mörköjä. Pitää näyttää hurskaalle kun
elää tietyn elämäntavan mukaan. Vaikka ajatuksissa
tapahtuvat synnit ovat Jumalan edessä saman arvoisia kuin
reaali elämässä. Ja Jumala näkee että me emme mielellään
tottele hänen lakiaan vaan haluamme päinvastaista.
Meidän tulee rukoilla “Anna mitä käske, ja käske mitä tahdot”
Pyytämällä Jumalaa apuun hädässämme ja synneissämme juuri
silloin kun teemme syntiä juuri silloin kun olemme tehneet
ja ennen kuin aiomme tehdä tai tulee halu tehdä. jne..
Lutherin mukaan kristityn tunnusmerkeistä eräs on rukous:
Matt: 21:22 Ja kaiken, mitä te anotte rukouksessa, uskoen, te saatte.”
Näitä lupauksia on paljon.
Ps 1:1 Autuas se mies, joka ei vaella jumalattomain neuvossa eikä astu syntisten teitä eikä istu, kussa pilkkaajat istuvat,
Tätä lausetta kuulee silloin tällöin perusteluna sille ettei
saa istua urheilukilpailuissa ym….
No miten Jeesus sai istua siellä missä pilkkaajat ja jumalattomat
istuivat. Ja vieläpä syödä ja juoda heidän kanssaan.
Eiköhän kyse ole siitä että ei pilkkaa kun toiset pilkkaa. Ei siitä
että on osallinen heidän pilkkaansa vain olemalla paikalla.
Samalla tavalla siitä on osallinen jos aina jättäytyy harkitusti pois eikä
ole koskaan sanomassa että se jota pilkkaatte on hyvä mies
ja omalla kunniallaan peittämässä hänen heikkouksiaan ja syntejään.
Ei siis koskaa näytä valoaan pimessä vaan aina vaan omiensa keskellä.
Näyttää lamppuaan sekä itselleen että omalle viiteryhmälleen.
Tästähän Jeesus toisaalla puhuu.
Laupeutta eikä uhria:
Matt: 9:13 Mutta menkää ja oppikaa, mitä tämä on: ‘Laupeutta minä tahdon enkä uhria.’ Sillä en minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä.”
Matt: 12:7 Mutta jos tietäisitte, mitä tämä on: ‘Laupeutta minä tahdon enkä uhria’, niin te ette tuomitsisi syyttömiä.
Helmikuu 24th, 2010 at 15.35
Jos toimittajasetä katsoo tarpeelliseksi näin pitkää Lutherin lainausta tänne laittaa, niin tässäpä olisi:
Kirjasta Kristus on Raamatun Herra ja Kuningas (toim. Pekka Kinnunen).
Roomalaiskirje on Uuden testamentin pääkappale
Tämä epistola on oikea Uuden testamentin pääkappale ja kaikkein selkeintä evankeliumia, joka on hyvin sen arvoinen, että kristitty ihminen ei vain osaisi sitä sanasta sanaan ulkoa, vaan käyttäisi sitä sielun jokapäiväisenä leipänä. Sillä sitä ei koskaan lueta tai tutkita liian paljon ja liian hyvin ja mitä enemmän sitä käytetään, sitä kalliimmaksi se tulee ja sitä paremmalta se maistuu. Sentähden minäkin tahdon palvella ja tällä esipuheella valmistaa sen sisältöön, sen mukaan kuin Jumala on minulle suonut, että jokainen ymmärtäisi sitä paremmin. Sillä sitä on tähän asti pimitetty selityksillä ja monenlaisilla lörpötyksillä. Se on kuitenkin itsessään kirkas valo, aivan riittävä valaisemaan koko Raamattua.
Ensiksi tulee meidän ymmärtää kieltä ja tietää, mitä Pyhä Paavali tarkoittaa sanoilla: laki, synti, armo, usko, vanhurskaus, liha, henki ja muilla senkaltaisilla. Muuten sen lukeminen ei hyödytä.
Laki
Sanaa laki EI sinun tule ymmärtää inhimillisellä tavalla, ikäänkuin olisi kysymys opista, mitä on tehtävä tai jätettävä tekemättä, niin kuin on inhimillisien lakien laita, jolloin täytetään laki teoilla, vaikka sydän ei olekaan mukana.
Jumalan laki vaatii sydämen pohjia myöten
Jumala tuomitsee sydämen pohjia myöten. Sentähden hänen lakinsa vaatiikin sydämen pohjia myöten, eikä tyydy tekoihin, vaan paljon enemmän nuhtelee niistä teoista, joita ei ole tehty sydämen pohjasta, kuten ulkokultaisuus ja valhe. Sentähden sanotaan kaikkia ihmisiä valehtelijoiksi, Ps. 116, sentähden koska kukaan ei voi kuitenkaan pitää Jumalan lakia aivan sydämen pohjasta, sillä jokainen huomaa itsessään haluttomuutta hyvään ja halua pahaan. Missä ei ole vapaata halua hyvään, siellä ei ole sydämen pohjaa Jumalan lakiin. Siellä on silloin varmasti myös syntiä ja ansaitaan Jumalan viha, vaikka ulkonaisesti näkyy monia tekoja ja kunniallista elämää.
Room. 2
Siitä Pyhä Paavali päättää toisessa luvussa, että kaikki juutalaiset ovat syntisiä ja sanoo, että ainoastaan lain täyttäjät ovat vanhurskaita Jumalan edessä. Hän tahtoo sanoa, että kukaan ei ole teoilla lain täyttäjä, vaan hän päinvastoin sanoo heille: Sinä opetat, ettei saa tehdä huorin ja sinä itse teet huorin. Samoin: Mistä sinä toista tuomitset, siihen sinä itsesi syypääksi tuomitset, koska sinä itse teet, mitä sinä tuomitset. Kuten hän tahtoo sanoa: Sinä olet uskonaisesti, kauniisti lain teoissa ja tuomitset niitä, jotka eivät niin elä, ja sinä osaat opettaa jokaista. Sinä näet rikan toisen silmässä, mutta et huomaa malkaa omassa silmässäsi.
Tekopyhät
Sillä jos sinä ulkonaisesti pitäisitkin lain teoilla rangaistuksen pelosta tai palkan toivossa, niin sinä kuitenkin teet kaiken ilman vapaata halua ja rakkautta lakiin, haluttomasti ja pakosta. Sinä tahtoisit mieluummin tehdä toisin, ellei lakia olisi. Tästä ymmärretään, että sinä vihaat lakia sydämen pohjia myöten. Mitä sitten on se, että sinä toisia opetat, ettei saa varastaa, mutta itse olet sydämessäsi varas ja olisit mielelläsi ulkonaisestikin, jos sinä uskaltaisit. Kuten myöskään ulkonaiset teot eivät ajan pitkään jää tekemättä sellaisilta ulkokultaisilta. Sinä siis opetat toisia, mutta et itseäsi, etkä tiedä myöskään, mitä sinä opetat, et ole myöskään lakia koskaan oikein ymmärtänyt.
Laki enentää syntiä
Niin, laki vielä enentääkin syntiä, kuten hän sanoo 5. luvussa, sentähden, että ihminen tulee siitä vihaisemmaksi, mitä enemmän se vaatii sellaista, mitä hän ei voi tehdä.
Laki on hengellinen
Sentähden hän sanoo 7. luvussa, että laki on hengellinen. Mitä se on? Jos laki olisi lihallinen, niin se voitaisiin täyttää teoilla. Mutta nyt kun se on hengellinen, ei kukaan täytä sitä, ellei kaikki, mitä teet, tapahdu sydämen pohjasta. Mutta sellaista sydäntä ei anna kukaan muu kuin Jumalan Henki, joka tekee ihmisen lain mukaiseksi, että hän saa sydämestä halun lakiin ja tekee siitä alkaen kaikki, ei pelosta eikä pakosta, vaan VAPAASTA SYDÄMESTÄ. Laki on siis hengellinen, koska se tahtoo sitä rakastettavan ja täytettävän sellaisella hengellisellä sydämellä, ja vaatii sellaista henkeä. Missä se ei ole sydämessä, sinne jää synti, haluttomuus ja vihamielisyys lakia kohtaan, joka on kuitenkin hyvä, vanhurskas ja pyhä.
Lain teot ja lain täyttäminen ovat eri asioita
Totuttaudu nyt siis näihin sanoihin, että lain tekojen tekeminen ja lain täyttäminen ovat aivan eri asioita. Lain tekoja on kaikki se mitä ihminen tekee tai voi tehdä laista, omasta vapaasta tahdostaan ja omilla voimillaan. Mutta koska sellaisia tekoja tehtäessä jää sydämeen haluttomuus ja pakko lakia kohtaan, ovat kaikki sellaiset teot turhia eikä niistä ole hyötyä. Sitä Pyhä Paavali tarkoittaa 3. luvussa, jossa hän sanoo: Lain tekojen kautta ei tule yksikään ihminen vanhurskaaksi. Tästä sinä nyt näet, että skolastikot ja sofistit ovat viettelijöitä opettaessaan, että teoilla valmistaudutaan armoon. Kuinka sellainen voi valmistautua teoilla hyvään, joka ei tee yhtään hyvää tekoa muuten kuin sydämestään haluttomasti ja vastoin tahtoansa. Kuinka voisi Jumalalle kelvata sellainen teko, joka lähtee haluttomasta ja vastahakoisesta sydämestä.
Lain täyttäminen
Mutta lain täyttäminen on sen tekojen tekemistä halulla ja rakkaudella ja elämistä vapaana, ilman lain pakkoa jumalisesti ja hyvin ikään kuin mitään lakia tai rangaistusta ei olisikaan. Mutta Pyhä Henki antaa sydämeen sellaisen vapaan rakkauden halun, kuten hän sanoo 5. luvussa. Mutta Pyhää Henkeä ei anneta muuten kuin yksin uskossa, uskon kanssa ja uskon kautta Jeesukseen Kristukseen, niinkuin hän sanoo johdannossa.
Usko tulee evankeliumista
Usko taas tulee yksin Jumalan sanasta eli evankeliumista, joka julistaa Kristusta, että hän on Jumalan Poika ja ihminen, meidän tähtemme kuollut ja ylösnoussut, kuten hän sanoo 3., 4. ja 10. luvussa.
Yksin usko vanhurskauttaa
Siitä johtuu, että yksin usko vanhurskuttaa ja täyttää lain, sillä se antaa Hengen Kristuksen ansiosta. Mutta Henki tekee iloisen ja vapaan sydämen niin kuin laki vaatii. Niin lähtevät hyvät teot itse uskosta. Tätä hän tarkottaa 3. luvussa hylättyään ensin lain teot, että se näyttää siltä, ikäänkuin hän tahtoisi uskon kautta kumota lain: Pois se, hän sanoo, me vahvistamme lain uskon kautta, se on: me täytämme sen uskon kautta.
Toimittajasetä varmaan osaisi tiivistää Lutherin pointin tuosta kirjoituksesta.
Helmikuu 24th, 2010 at 16.12
Kiitos tuosta, Horsma. Referaattia: Lain noudattaminen ilman sydämen halua ei kelpaa Jumalalle, ja lain täyttäminen tapahtuu uskossa, uskon kautta ja uskon kanssa, ilman rangaistuksen pelkoa, puhtaasta rakkauden halusta; (ainakin) sillä tavalla siis usko ja teot liittyvät toisiinsa.
Helmikuu 24th, 2010 at 18.42
Markus P:ltä kirjoitettua
“elämäntapanormit ovat seurakunnan armoneuvoja. Armoneuvojen noudattamatta jättäminen taas tottelemattomuutta seurakunnalle.”
Mistä muuten käsite “armoneuvo” tulee? Onko se Raamatussa? Tunnustuskirjoissa? Lutherilta? Katekismuksessa?
Helmikuu 24th, 2010 at 19.23
Horsma, otetaan konkretiaa. Kuvitellaan, että kirjoittaisin asiallisesti, mutta suoraan, että et minun edustamani raamatuntulkinnan mukaan ole oikealla tavalla uskomassa. Antaako näkemykseni esittäminen mielestäsi sinulle oikeuden vapaasti väittää minua julkisesti julmaksi sadistiksi? (Rikoslaki 24:8 ja 9 §.)
Kuvitellaan, että muslimi tai Jehovan todistaja sanoisi minulle: “Elias, sinä et usko oikein, käänny tai joudut helvettiin!” Toteaisin käännyttäjälle, että kiitos mielipiteestä, mielestäni asia on ihan toisinpäin. Ei tulisi mieleenikään sikamaisesti väittää, että sellainen ihminen olisi pelkän vakaumuksensa vuoksi julma sadisti, vaikka onkin nähdäkseni pahasti eksynyt. Jos muslimi yrittäisi asettaa pommia kotiovelleni, sitten voisin syyttää häntä sadismista.
Jalmari, en tarkoittanut, etteivätkö ihmiset olisi aina olleet perisynnin saastuttamina pahoja. Nykyisin on julkisestikin sanouduttu irti Raamatun ideaalista ja kehitelty sen sijaan inhimillisiä ideaaleja. Se on seikka, jossa aikamme poikkeaa länsimaisesta traditiosta.
USA:n ydinsateenvarjon alla 65 vuoden rauhanjakso, Pax Americana, on pitkä aika Euroopassa, mutta Pax Romana kesti 206 vuotta. Korkea elintaso saattaa ennaltaehkäistä sotia, mutta tilanne voi muuttua yllättäen. En lähtisi paukuttelemaan henkseleitä, etenkin kun maailmalla soditaan jatkuvasti eurooppalaisilla aseilla. Rauhaa ennusteltiin korkealta taholta esimerkiksi v. 1938 silloin eläneiden elinajaksi.
Viikonloppukännejä en tajua vähätellä mm. sen vuoksi, että alkoholi aiheuttaa 8–9 vuodessa Suomelle yhtä suuret henkilötappiot kuin talvisota aiheutti.
Markus P, mitä tarkoitat ”jatkuvalla sokean lisääntymisen vaatimuksella”? Itse en pidä ehkäisyn hyväksyviä uskovaisina, mutta en missään tapauksessa vaadi ketään lisääntymään, en sen enempää jatkuvasti kuin silloin tällöin saati sokeasti.
Kuvitellaan hypoteettinen tilanne, että joku nimellisesti vanhoillislestadiolainen ihminen ei pitäisi ehkäisyä syntinä. Saadakseen minun ja muiden ehkäisyä syntinä pitävien hyväksynnän uskolleen hän kuitenkin pidättyisi ehkäisystä. Kysymys kuuluu: olisiko meillä sama usko? Nähdäkseni ei. Hänhän ei pidä ehkäisyä syntinä ja siinä tulee opillinen ero ajattelutapojemme välillä: hän ei usko Jumalaa samalla tavalla elämän ja kuoleman Herraksi kuin minä. “Näettehän nyt: minä olen ainoa, ei ole muuta jumalaa minun rinnallani. Minä lähetän kuoleman, minä annan elämän, minä lyön ja minä parannan, minun vallassani on kaikki.” (5. Moos. 32:39.)
Raskauskipujen lievitystä voi verrata esim. särkylääkkeiden ottamiseen. Ei ole tarpeellista kärsiä, jos jotain voidaan hoitaa.
Jalmari: ”Elias, luovutko sinä ehkäisyn pitämisestä syntinä, jos minä kerron pahentuvani tästä mielipiteestäsi?”
En luovu, mutta annan sinulle täyden vapauden pitää minua (pahentumisesi vuoksi) epäuskoisena. Luultavasti pahennan sinua asialla jatkossakin. Raamatun mukaan on oikeaa ja väärää pahennusta. Väärä pahennus on sellaista, että pahennutaan oikeaan opetukseen. Nähdäkseni pahennuksessasi on kysymys väärästä pahennuksesta.
Jalmari: ”Hedelmällisyys, eli suomeksi sanottuna lisääntymiskyky, ei häviä ihmiseltä ehkäisyn myötä, joten olkaa hedelmälliset -kohdalla on turha perustella ehkäisyn vääryyttä.”
Hedelmällinen, hedelmätön. Kylläinen, nälkäinen. Jos syön ruokaa, tulen väliaikaisesti kylläiseksi, vaikka pian olen taas nälkäinen. Samalla tavoin jos käyttäisin kondomia, olisin väliaikaisesti hedelmätön, lisääntymiskyvytön, vaikka ottamalla kondomin pois olisin taas lisääntymiskykyinen. Jumala sanoi: ”Olkaa hedelmälliset.” Ainakaan minun sisälukutaitoni ei löydä tuosta mitään sellaista, että olisikin soveliasta tehdä itsensä väliaikaisesti hedelmättömäksi.
Topi: ”Oletan, että kristillinen etiikka sisältää lähinnä ihan muuta kuin ehkäis/yä tai -emättömyyttä. Siksi ehdotan, ettei uppouduta syvemmälle teemaan.”
Tuo on sinun näkemyksesi, mutta voi kuitenkin olla hyvä käydä läpi kristinuskon merkittävimmän kirkkoisän Augustinuksen ja uskonpuhdistaja Martti Lutherin ehkäisykannat.
»Oletan siis, että vaikka et makaa (vaimosi kanssa) jälkikasvun saamiseksi, et myöskään himon vuoksi yritä estää jälkikasvun saamista pahalla rukouksella tai pahalla teolla. Vaikka niitä, jotka tekevät näin, kutsutaan mieheksi ja vaimoksi, eivät he ole sitä. Heillä ei ole mitään avioliiton todellisuutta, vaan he peittävät häpeän kunniallisella nimellä. Joskus tämä himokas julmuus, tai julma himo, johtaa siihen, että he jopa tekevät steriiliysmyrkkyjä.» (Augustinus v. 419) »Tämä on inhottava synti, paljon pahempi kuin sukurutsaus tai huorinteko. Minä sanon sitä hekumoitsemiseksi, jopa Sodoman synniksi. Siinä mies ryhtyy naiseen, siis makaa hänen kanssaan ja yhtyy häneen, mutta kun on päästy siemensyöksyyn, antaakin siemenen mennä maahan, ettei nainen tulisi raskaaksi. Tuossa vaiheessa on todella Jumalan säätämystä siittämisessä noudatettava.» (Luther v. 1544) Jos Augustinus ja Luther ovat olleet väärässä, kun eivät pitäneet ehkäisyä ehdonvallan asiana, vaan syntinä, he joutuvat sitten tuomitsijoina kadotukseen.
Topi: ”onko elämäntapanormit, joilla “heikkoa veljeä” suojellaan, kymmenen käskyn ylä- vai alapuolella; kumpaa on ristiriitatilanteessa mieluummin kuunneltava?”
En oikein usko, että olisi sellaisia vanhoillislestadiolaisia, jotka väittävät ihmisten keksimien elämäntapanormien olevan kymmenen käskyn yläpuolella. Millaista konkreettista esimerkkiä ristiriitatilanteesta tarkoitat? Konkreettisiin esimerkkeihin on helpompi ottaa kantaa.
Topi: ”Toiseksi pitää ottaa huomioon, että yksi heikko veli voi kompastua siihen, että toinen heikko veli vaatii häntä noudattamaan “heikon veljen” suojelemiseksi kehittyneitä elämäntapanormeja.”
Havaintojeni mukaan kukaan ei ole oikeasti kompastunut siihen, että seurakunnassa pahennutaan johonkin teatterissakäynteihin. Todelliset kompastumisen syyt ovat ihan muualla.
Tuntematon siteerasi Lutheria: ” Isokatekimus 8 Käsky…
Kukaan ei saa vahingoittaa lähimmäistään kielenkäytöllään, oli tämä sitten ystävä tai vihollinen. Hänestä ei saa puhua pahaa, ei totta eikä tekaistua, paitsi siinä tapauksessa, että se tapahtuu viran velvoituksella ja hänen parantamisekseen. Aivan päinvastaiseen on jokaisen kieltään käytettävä: päästettävä se puhumaan jokaisesta pelkkää hyvää, peittämään ja vähentämään hänen syntejään ja rikkomuksiaan, kaunistamaan ja verhoamaan niitä omalla kunniallaan…”
Onpa Luther tuostakin asiasta kirjoittanut hienosti ja kalliisti. Itse olen pistänyt merkille, että ainakin vanhoillislestadiolaisia ihmisiä panetellaan nimimerkin suojissa internetin keskustelupalstoilla, usein vanhoillislestadiolaisten nimen mainiten. Puhutaan pahaa, useimmiten tekaistua, joskus väritettyä puolitotuutta.
Luther: ”Missä ei ole vapaata halua hyvään, siellä ei ole sydämen pohjaa Jumalan lakiin.”
Noinhan se on. Jos Pyhästä Hengestä ei vuoda halua tehdä hyvää, menee ihmisen elämä vain vaatimuksien noudattamiseksi tai noudattamisesta kieltäytymiseksi.
Luther: ”Sillä jos sinä ulkonaisesti pitäisitkin lain teoilla rangaistuksen pelosta tai palkan toivossa, niin sinä kuitenkin teet kaiken ilman vapaata halua ja rakkautta lakiin, haluttomasti ja pakosta. Sinä tahtoisit mieluummin tehdä toisin, ellei lakia olisi.”
Olen yrittänyt korostaa (mm. tässä blogissa kesän e-aiheen keskustelussa), että en halua jättää tappamatta tai ehkäisemättä sen vuoksi, että laki vaatii. Minulla vain on Raamatun kanssa yhtenevä vahva tunto, että niin toimiminen on oikein. Myönnän, että turmeltunut ihmisluontoni sitä vastoin vihaa kaikkea hyvää.
Topi: ”Referaattia: Lain noudattaminen ilman sydämen halua ei kelpaa Jumalalle, ja lain täyttäminen tapahtuu uskossa, uskon kautta ja uskon kanssa, ilman rangaistuksen pelkoa, puhtaasta rakkauden halusta; (ainakin) sillä tavalla siis usko ja teot liittyvät toisiinsa.”
Hyvä referaatti.
Helmikuu 24th, 2010 at 22.34
Eltsu. Ei toisen pitäminen epäuskoisena tai vaikkapa toisen tuomitseminen ole sadismia. Mutta se on, että nautitaan toisen ihmisen nöyryyttämisestä ja kärsimyksestä, pitämällä armoa joittenki sanakäänteitten ja epäraamatullisten henkioppien takana.
Voihan se olla, että ens’alkuun hoitomiehet uskoivat aidosti henkioppiin ja olivat huolissaan ihmisten autuudenasioista, mutta jossakin vaiheessa homma karkasi käsistä. Kävikö niin, että he jotenki huumaantuivat vallantunteesta, jota he varmasti ihan pakostikkin tunsivat hoitaessaan porukkaa? Hehän saivat melkein kaikki syömään kädestään henkiparannusvaatimuksilla. Suurinosa pelkäsi heitä ja halusi myöskin miellyttää heitä. Ihmiset tekivät melkein mitä tahansa, jotta saivat siunauksen ja hyväksynnän heiltä.
Mummo-raukatkin; ei ne ees osannu kunnolla sanoo hengen nimee, mutta kun piti saada hyväksyntä hoitureilta, niin pitihän heidän käydä tekemässä “sokoslaisuudesta” parannusta.
Sitten hoitureitten asiaton nimittely hoidettavia kohtaan. “Rakki-koira” ja “mitätön mies”, ihan karseeta. Entäs se, kun ne nauraa hohottivat…? Selvästi nauttivat tilanteista. Ja kerroppa miulle, minkälainen ihminen on sellainen, joka voi nauttia sellaisen ihmisen kyykyttämisestä, joka vääntää itkua, tärisee ja pelkää ihan silminnähtävästi?
Ja osa; vaikka kuinka aneli, ei saanut anteeksi…
Helmikuu 24th, 2010 at 23.31
Elias, olet kyllä omalla tavallasi kunnioitettavan johdonmukainen ja horjumaton mielipiteissäsi
Toisaalta veikkaan, että et edes oikein suostu harkitsemaan muita vaihtoehtoja ja näkökulmia kuin niitä jotka olet tullut joskus omaksuneesi. No, en voi väittää että et olisi oikeutettu omiin mielipiteisiini. Henkilökohtaisesti en näe syytä yrittää olla “sadisti” ja vaatia sinua pitämään minua tai ketään muutakaan uskovaisena. Ymmärrän itse asiassa varsin hyvin ajatuksesi siitä, että ketään ei voi vaatia pitämään toista ihmistä uskovaisena, onneksi minulle itselleni ei ole kovinkaan suurta merkitystä sillä, mitä muut ihmiset ajattelevat uskostani. En siis joudu olemaan eri mieltä kanssasi tästä ongelmasta.
Sitä mieltä kylläkin olen, että kondomi ei vie lisääntymiskykyä, edes väliaikaisesti. Ihminen, joka käyttää kondomia, on ihan kiistatta kykenevä lisääntymään (siis olettaen, että hänellä ei ole fysiologisia tai biologisia esteitä lisääntymiseen ja että hänellä on lisääntymiskumppani). Ainahan hän nimittäin on kykenevä ottamaan kondomin pois, joten siten hän myös halutessaan kykenee lisääntymään. Ei kai tässä ole epäselvää? Hän vain estää lisääntymisen sillä seksinharrastamiskerralla, ei kyse sinänsä ole hänen kykeneväisyydestään. Minusta et ymmärrä sanaa kyky ihan oikealla tavalla. Yhtä lailla ihminen on tuolla sinun logiikalla hedelmätön vaikkapa ollessaan yksin vaellusreissulla Lapissa. Ei ihmisen nimittäin yksin Lapissa ollessaan olla mahdollista lisääntyä, onko hän siis väliaikaisesti hedelmätön, eli elää synnissä?
Ruokavertauksesi ei toimi, siinä on kyse eri asiasta. Vaikka ihminen onkin nälkäinen, hän on silti kykenevä saattamaan itsensä kylläiseksi, sikäli kun ruokaa on tarjolla. Samoin kylläinen ihminen on kykenevä saattamaan itsensä nälkäiseksi. Kyky tehdä jotain on eri asia kuin itse tekeminen tai tekemättä jättäminen. Ei se kyky minnekään häviä, vaikka jättääkin tekemättä asioita joita kykenisi tekemään.
Ps. Kuka saa päättää mikä on Raamatun mukaista oikeanlaista pahentumista, sinäkö?
Helmikuu 25th, 2010 at 0.21
Kristillisesti eettistä elämää harrastanee varmaankin hyvin moni suomalainenkin, jopa tietämättään. Eikös yhteiskuntamme perusrakenteetkin muodostu hyvin pitkälle kristillisiin perinteisiin ja etiikkaan.
Tuossa jo aiemmin mainitsin sen Jaakobin kirjeen. Siltä pohjalta asiaa funtsailtuani ajattelisin, että kristityn tulisi ottaa eettiset kysymykset hyvinkin huomioon elämässään (usko ilman tekoja on kuollutta uskoa). En vain tiedä miten hyvin ne yksilön eettiset valinnat voivat aina korreloida uskonyhteisön yhteisiin periaatteisiin tai normeihin. Luulisin, että kitkaa voi syntyä, kyllähän isoon joukkoon aina mahtuu monenlaista mielipidettä.
Maalainen: En tiedä mistä sana armoneuvo tulee. Muistelin vain kun eräässä puheessa näitä asioita käsiteltiin. Siinä minulle jäi voimakkaasti tuo sana mieleen. Voi olla, että sitä on käytetty jo 1900-luvun alkupuolellakin. En muista, että Laestadiuksen puheissa tai kirjoituksissa olisi armoneuvoista puhuttu. Ei LLL tainnut kovin voimakkaasti seurakuntaakaan tuoda esille, joten ehkä seurakunnan armoneuvot eivät hänellä ihan ensimmäisenä olleet mielessä. Toisaalta, jos herätyksen alkuaikoina LLL oli ainoa uskovainen, Lapin Marian lisäksi, niin ehkä seurakunnasta puhuminen olisi ollut vähän liian suureellista.
Helmikuu 25th, 2010 at 9.51
Kiitos asiallisesta keskustelusta. Uusiakin pointteja tulee, mutta kuitenkin kysyn: onko e kristillisen etiikan ytimessä; määrittyykö kristityn suhde oikeanlaiseen elämään lähinnä tuon kysymyksen kautta? Jos ei määrity, niin suostuisko e asettumaan jonkin yleisemmän eettisen periaatteen kautta omaan kokoluokkaansa, vähän noin niin kuin suhteellistumaan? Meillä e, evlut kirkolla h.
Horsman kertomukset hoitokokouksista on luku sinänsä. Vaikka asiat on Jumalan edessä hoidettu kuntoon, niillä on moraalinenkin puolensa. Olisi erittäin arvokasta tietää, mitä hoitokokouksissa tapahtui, jottei samanlainen massahypetys pääsisi uusimaan.
Helmikuu 25th, 2010 at 11.53
E-asian merkitys on ihan Raamatun tulkitsijan kädessä. Toinen löytää e-määräyksen jo Raamatun alkulehdiltä tai 10 käskystä, toinen ei näe Raamatussa mitään viittausta aiheeseen. Toinen hakee yksityiskohtaisia neuvoja elääkseen Jumalan mielen mukaista elämää, toiselle kenties riittää rakkauden kaksoiskäsky. Miten uskovaisen on Raamattua luettava? Voinko aina luottaa omalle kohdalleni seurakunnan paimenten ääneen?
Kun vl-uskova äiti joutuu konkreettisesti valitsemaan 1)ehkäisyn ja 2)katkeroitumisen, Jumalaa ja elämää kohtaan, siis kahden eri synniksi luettavan asian, väliltä, tulee kummallinen tunne, että Jumalan lapsena eläminen on tosiaan ihan jotain muuta kuin absoluuttisia tekoja ja tekemättä jättämisiä.
Helmikuu 25th, 2010 at 12.02
E on mielestäni kristillisen etiikan ytimessä, mutta osittain myös kristillisen uskon ytimessä. Tänäpäivänä.
Augustinuks tai Luther ovat nähneet kysymyksen ilmeisesti pelkästään uskonnollisena. Ei heillä ole ehkä ollut edes tarvetta ajatella asiaa etiikan kannalta. Lutherin aikana maailman väkiluku on ollut jotain puolen miljardin luokkaa (lähde). Viidessäsadassa vuodessa väkiluku on kymmenkertaistunut ja kasvu jatkuu yli 215 000 syntymän päivävauhdilla (samainen lähde). Nykyään myös tiedetään paljon enemmän lähes koko maailman tapahtumista ja ongelmista. Oliko tätä tietoa Augustinuksella tai Lutherilla?
Toinen näkökulma e kysymykseen on seksuaalisuus, mistä kovin vähän puhutaan missään. Minusta tuntuu, että seksuaalisuus ja seksielämä on jonkinlainen mörkö monelle ja on monelle sellaisenaan syntiä, myös avioliitossa. Augustinukseen tai Lutheriin tukeutuminen ehkäisyn kieltämisessä tukee mielestäni tätä ajatusta.
Mutta, e asia on varmaan osittain myös uskon ytimessä. Usko ja etiikka taitaa lopulta kulkea aika tiukasti käsi kädessä. Vain uskolla tullaan autuaaksi, mutta usko saa meidät tekemään Jumalan halun mukaisia asioita. Matt. 22:36-40
Helmikuu 27th, 2010 at 22.12
Topi, sanot tuossa edellä, että toivoisit e ja h asioiden suhteellistuvan. Olet myös sitä mieltä, että h on vain evlut kirkon asia. Niinpä. Ihmiselle, jolle asia - e tai h - on jotenkin enemmän omakohtainen, suhteellistaminen ei välttämättä ole niin helppoa. Suhteellistamista ei helpota, jos joidenkin etiikan mukaista on seuraavien mielipiteiden esittäminen:
“Aikamme on hyvin seksuaalikyllästeinen ja vapaita seksuaalisuhteita suosiva. Viime vuosina keskusteluun ovat nousseet myös ns. perverssi-ilmiöt kuten suhtautuminen homoseksuaaliseen käyttäytymiseen. Edellä jo viittasin maassamme hyväksyttyyn samaa sukupuolta olevien parisuhteen virallistamisen hyväksyvään lakiin. On tietoisesti hylätty Raamatun kanta asiaan …” (Alustus Perhon suviseuroissa Tiedotustilaisuudessa 02.07.2005 - Aimo Hautamäki)
Minut tuollainen etiikka sai eroamaan kirkosta vuoden 2005 lopulla.
Helmikuu 28th, 2010 at 9.14
Anonyymi, en toki sanonut, että h olisi vain kirkon asia; seksuaalivähemmistöt kuuluvat elävään elämään, oltiinpa siellä taikka tuolla.
Maaliskuu 1st, 2010 at 12.28
Topi: “onko e kristillisen etiikan ytimessä; määrittyykö kristityn suhde oikeanlaiseen elämään lähinnä tuon kysymyksen kautta? Jos ei määrity, niin suostuisko e asettumaan jonkin yleisemmän eettisen periaatteen kautta omaan kokoluokkaansa, vähän noin niin kuin suhteellistumaan?”
En halua ylikorostaa enkä vähätellä e-asiaa tai muita kysymyksiä. Kristillinen etiikka liittyy periaatteessa elämän kaikkiin osa-alueisiin. Yhtä lailla en pidä elävästi kristittynä ihmistä, joka hyväksyy tappamisen (pl. sotatila tms. siihen verrattava). Tappamisasiassa vanhoillislestadiolaisen kristityn moraalini ei kuitenkaan oleellisesti poikkea monen suomalaisen ateistin moraalista. Pidän vääränä, jos ihminen ampuu toisen ihmisen kuoliaaksi, mutta niin pitää luultavasti suurin osa suomalaisista ateisteistakin. Siksi en osaa nähdä suhtautumista tappamiseen erityisen LEIMALLISESTI kristillisen etiikan kysymyksenä. Leimallisemmin kristillisen etiikkaan liittyvinä kysymyksinä voisin pitää elämää ja kuolemaa koskevista jutuista ehkäisyn lisäksi myös suhtautumista aborttiin ja eutanasiaan.
Jos kristitty pitää syntinä vain samoja asioita, joita ateisti pitää väärinä, on kristityn moraali etääntynyt siitä, mitä kirjoitettu on.
Monet humanistit painottavat, että ihmisellä on kyky hyvään. Kristinuskon ja erityisesti luterilaisen perisyntiopin mukaan ihmisellä ei sellaista kykyä ole. “Kaikki ovat luopuneet ja käyneet kelvottomiksi. Ei ole ketään, joka tekee hyvää, ei ainoatakaan.” (Room. 3:12.) Jumala tahtoisi ihmisen tekevän hyvää puhtaasta sydämestä ilman minkäänlaisia itsekkäitä motiiveja.
Topi: “seksuaalivähemmistöt kuuluvat elävään elämään, oltiinpa siellä taikka tuolla.”
Tuo on totta. Myös murhat kuuluvat elävään elämään, oltiinpa siellä taikka tuolla, vaikka niiden määrään voidaankin vaikuttaa mm. alkoholipolitiikalla. Eri ilmiöiden eettisyyttä voidaan pohtia.
Jalmari: “Toisaalta veikkaan, että et edes oikein suostu harkitsemaan muita vaihtoehtoja ja näkökulmia kuin niitä jotka olet tullut joskus omaksuneesi.”
Olen kymmenisen vuotta sitten kyseenalaistanut voimakkaasti Jumalan olemassaolon. Jumalan armosta olen uskomassa. Vanhoillislestadiolaisen uskonkäsityksen olen todennut Raamatun mukaiseksi monien kipuilujen ja horjumisten jälkeen. Jos tulen joskus toisiin aatoksiin, luultavasti tuon sen esille.
Jalmari: “Sitä mieltä kylläkin olen, että kondomi ei vie lisääntymiskykyä, edes väliaikaisesti.”
Kondomia voisi verrata rynnäkkökiväärin sysäriin: molemmat pysäyttävät jotain asian kannalta oleellista. Lutherin (ja Calvinin sekä katolisen kirkon opetuksen) mukaan Onanin synti oli nimenomaan siemenen laskeminen maahan ehkäisytarkoituksessa. Vaihtoehtoisselityksenä esitetylle lankoussäädöksen rikkomukselle oli säädetty vain julkinen häväistys. (5. Moos. 25:5–10.)
Jalmari: “Kuka saa päättää mikä on Raamatun mukaista oikeanlaista pahentumista, sinäkö?”
Minun raamatuntulkintani mukaan pahentuminen synnin pitämiseen syntinä on Raamatun vastaista. Jollain toisella voi olla oma raamatuntulkintansa pahennuksesta. Yksilönvapauskysymyksenä jokainen päättää itse, mitä pitää oikeana ja mitä vääränä pahentumisena. Yksilönvapauteen kuuluu myös oikeus pitää tai olla pitämättä epäuskoisena sellaista, joka on pahennusasiasta eri mieltä.
Horsma: “Ei toisen pitäminen epäuskoisena tai vaikkapa toisen tuomitseminen ole sadismia. Mutta se on, että nautitaan toisen ihmisen nöyryyttämisestä ja kärsimyksestä”
Jäin pohdiskelemaan tuota asiaa. Olet varmasti oikeassa siinä, että muodollisesti oikeaa oppia voi julistaa väärällä mielellä. Silloin väärällä mielellä oleva haluaa käyttää oikeaa oppia toisen lyömiseen eikä toisen tervehdyttämiseen. Samoin olen pohtinut, että joku saattaa nauttia, jos saa omasta sieluntilastaan itsensä kanssa eri mieltä olevan näyttämään sadistilta.
Markus P: “Augustinuks tai Luther ovat nähneet kysymyksen ilmeisesti pelkästään uskonnollisena.”
Ilman muuta kielteinen suhtautumistapa ehkäisyyn on uskonnollinen kysymys. Se on myös ihmisen elämään olennaisesti vaikuttava kysymys. Ihmisen elämä on monessa suhteessa erilainen, jos perheessä on 12 eikä kaksi lasta.
Markus P: “Ei heillä ole ehkä ollut edes tarvetta ajatella asiaa etiikan kannalta.”
Jos Luther piti siemenen laskemista maahan sukurutsauksen ja huoruuden syntejä pahempana, niin ehdottomasti kysymys on ollut hänelle eettinen. Tarkoitatko sanoa, että Lutherilla ja Augustinuksella ei ole ollut tarvetta ottaa huomioon kannoissaan ympäristönäkökohtia?
Kielteisen ehkäisykannan pitäminen aikana, jolloin liikakansoituksesta tulee joka tuutista, on järjelle vaikeaa, kenties mahdotontakin. Usko ei kuitenkaan ole järjen asia. Jos usko ja järki joutuvat ristiriitaan, järjen tehtävä on kauniisti väistyä. Jos järki ei väisty, usko väistyy, jolloin uskoa ei enää ole.
Maailmassa olisi kylliksi ruokaa kaikille nykyisillä tuotantomenetelmilläkin, jos elintaso vain jakautuisi tasaisemmin. Jos suurkaupungit olisivat pullollaan green skyscrapereitä ja gm-ruoka tuottaisi huippusatoja, kykenisi maailmamme elättämään reilusti nykyistä suuremman ihmismäärän jopa nykyisellä kerskakulutusmentaliteetilla. Järki kuitenkin sanoo, että elintarvikkeiden tasaisemmasta jaosta, kerskakulutuksen kohtuullistamisesta ja tuotantomenetelmien tehostamisesta huolimatta tulee elintarviketuotannossa jossain vaiheessa vastaan katto.
Maailma ei ole täyttymässä vanhoillislestadiolaisista, vaikka vanhoillislestadiolaisilla on kielteinen suhtautumistapa ehkäisyyn. Kansallisesta näkökulmasta vanhoillislestadiolaisten syntyvyys on ollut Suomelle tärkeää, koska syntyvyys on työvoiman uusiutumisen näkökulmasta jatkuvasti liian matala. Samoin kuin luonnon monimuotoisuutta voidaan ajatella itseisarvona, myös suomalaista kulttuuria voidaan myös pitää itseisarvona, joka ei säily ilman suomalaisia.
Immanuel Kantin mukaan ihmisen tulisi toimia aina siten, että hänen toimintansa kantava ajatus voisi periaatteessa tulla laiksi kaikkina aikoina. En ajattele täysin Kantin tavoin tuossa asiassa. Raamatun mukaan oikein uskovia on vain piskuinen lauma. Siksi raamatullisesti uskovien kielteisen ehkäisykannan ei tarvitse olla yleistettävissä yleiseksi eettiseksi periaatteeksi.
Pidän ehkäisykielteisyyttä erityisen uskonnollisena kysymyksenä juuri sen vuoksi, että monessa kohtaa järjen on väistyttävä. Esim. vanhoillislestadiolaisten alkoholikanta (absolutismi) on sellainen, että se olisi järkevin kanta myös yhteiskunnallisesta näkökulmasta eikä vain uskonnollisesta näkökulmasta.
Markus P: ” Minusta tuntuu, että seksuaalisuus ja seksielämä on jonkinlainen mörkö monelle ja on monelle sellaisenaan syntiä, myös avioliitossa. Augustinukseen tai Lutheriin tukeutuminen ehkäisyn kieltämisessä tukee mielestäni tätä ajatusta. Augustinukseen tai Lutheriin tukeutuminen ehkäisyn kieltämisessä tukee mielestäni tätä ajatusta.”
Lutherin kanta asiaan ilmenee mm. teoksista “Ensimmäisen Mooseksen kirjan selitys” ja “Avioelämästä”. Lutherin mukaan avioliitto on Jumalan säätämä. Miehen ja naisen tulee maata yhdessä eikä se ole synnillistä, vaan kuuluu Jumalan luomisjärjestykseen. Lutherin mukaan perisynnin vaikutuksesta ihmisen seksielämä ei edes avioliitossa himon vuoksi ole täysin puhdasta, vaikka siihen ei liitykään huoruutta. Tämä ei kuitenkaan Lutherin mukaan tee yksinelämistä ja pidättymistä pyhemmäksi elämäntavaksi, vaan nimenomaan avioliitto merkitsi Lutherille Jumalan mielen mukaista elämäntapaa. Luulen Lutherin halunneen sanoa, että varmasti sukupuolielämään avioliitossakin liittyy himoa, mutta mihin inhimillisen elämän osa-alueeseen ei liittyisi perisynnin vaikutuksesta jotain saastaista?
Augustinuksen kantaan asiasta en ole tutustunut yhtä tarkkaan. “- - vaikka et makaa (vaimosi kanssa) jälkikasvun saamiseksi - -.” Tuon perusteella Augustinuskin näyttää lähteneen siitä, että sukupuolielämän lähtökohdan ei tarvitse olla jälkikasvun hankkiminen, kunhan jälkikasvun mahdollisuutta vain ei estetä.
Markus P: “- - ehkäisyn kieltämisessä - -”
Ainakaan minä en ole kieltänyt ketään ehkäisemästä – en katso kieltämisen kuuluvan tehtäviini tai valtuuksiini. Olen vain todennut, että en pidä ehkäisyn hyväksyviä (oikein) uskovaisina. Toivon, että ehkäisyn hyväksyvät tekisivät parannusta synnistään (minun syntinä pitämästäni asiasta), jotta voisimme kaikki tavata kerran kunnian taivaassa. En edellytä sitä, vaan jokainen valitsee itse (opillisesti: Jumala valitsee ihmisen, jolloin Jumalan valinnan vaikutuksesta ihminen valitsee elämänsä ratkaisuissa oikein).
En voi estää enkä edes näe tarpeelliseksi estää ketään ehkäisyn hyväksyvää pitämästä itseään oikein uskovana, jos hän pitää. Voin kuitenkin tuoda esille asioita, jotka voivat vaikuttaa ihmisen ratkaisuun, kun on aika valita.
Internetin keskustelupalstoilla esitetään e-aiheesta paljon paikkaansa pitämättömiä väitteitä. Tyypillinen väite vaikuttaa olevan, että vanhoillislestadiolaisten ehkäisykanta olisi keksitty vasta 1960-luvulla. Jos ko. väite esitetään tietoisena sen paikkansapitämättömyydestä, kyseessä on tietoinen väärän informaation jakaminen eli suomeksi valhe. Esim. 1950-lukua eläneet ihmiset tietänevät yleensä, että asia oli täysin päinvastoin (muu yhteiskunta ja muut kristilliset liikkeet muuttivat kantaansa). Sen sijaan joku 1960-luvulla tai sen jälkeen syntynyt lukija saattaa nielaista ko. väitteen sellaisenaan, luullen sitä tosiasiaksi. Jos joku keskustelupalstojen lukija uskoo ko. valheen, hän joutuu muodostamaan kantansa ilman faktatietoa. Tiedän hyvin, että moni ikäiseni ihminen tulee pitämään ehkäisyä synnittömänä huolimatta siitä, että saa tietää kristinuskossa yleisesti pidetyn sitä kadottavana syntinä aina 1900-luvun alkuvuosikymmeniin asti. Haluan vain, että ihminen on tietoinen faktoista eikä joudu määrittelemään kantaansa disinformaation varassa.
Jos esille nostamani historialliset tosiasiat kristinuskon yleisestä ehkäisyn tuomitsevasta suhtautumistavasta ennen vuotta 1930 vaikuttavat jonkun ehkäisyn hyväksyvän kykyyn pitää itseään oikein uskovaisena, silloin vika on vakaumuksessa. Vakaumuksen tulee olla sellainen, että ihminen voi pysyä vakaumuksessaan, vaikka joku nostaisi esille kuoliaaksi vaiettua länsimaista historiaa. Kritiikille altistuminen kuuluu normaaliin maailmankatsomusten väliseen vuoropuheluun.
Jokainen vanhoillislestadiolainen joutuu jollain tavalla ratkaisemaan kysymyksen, miten ehkäisykielteinen kanta sopii yhteen liikakansoitusta torjuvan politiikan kanssa. Samoin tulisi jokaisen modernia kristinuskon tulkintaa edustavan ihmisen ratkaista kantansa kristinuskon yli 1900-vuotisen ehkäisykielteisen historian kanssa. Jos nykyvanhoillislestadiolaiset ovat ehkäisyn tuomitsemisen vuoksi kadotukseen meneviä tuomitsijoita, niin onko silloin myös ehkäisyn tuominneita kirkkoisiä (lukuisilta löytyy kannanotto aiheeseen eikä ole syytä olettaa, että asiaan kantaa ottamattomat olisivat ajatelleet toisin) ja uskonpuhdistajia pidettävä kadotukseen menevinä tuomitsijoina ehkäisyn tuomitsevan kantansa vuoksi?
Maaliskuu 1st, 2010 at 19.25
Ymmärrän, että asiasta keskustelu kahden eri lähtöasetelman välillä ei johda mihinkään. Ja toisaalta, täytyykö sen johtaakkaan. Onhan jokaisella lupa uskoa. Ja kuten Elias kirjoitti “opillisesti: Jumala valitsee ihmisen, jolloin Jumalan valinnan vaikutuksesta ihminen valitsee elämänsä ratkaisuissa oikein).”
Just tuossa kaupassa käydessä tuli ratiosta juttua ekologisesta elämästä. Jos nyt muistan oikein, niin tällä hetkellä ihminen kuluttaa maapalloa kolmasosan enemmän, kuin mitä se pystyy ylläpitämään. Paljon pitäisi asioita tehostaa, että asiat olisivat paremmin. Ja meidän länsimaisten mässäilijöiden pitäisi luopua aika paljosta, jotta hyvinvointi jakautuisi tasaisemmin, ja että muapallo pystyisi meidät elättää. Epäilenpä vain, että ihminen, jolla ei ole muuta sisältöä elämässä, kuin oma napa ja omat nautinnot, olisi valmis luopumaan saavuttamastaan “hyvinvoinnista”.
Maaliskuu 1st, 2010 at 19.44
Elias: “Tarkoitatko sanoa, että Lutherilla ja Augustinuksella ei ole ollut tarvetta ottaa huomioon kannoissaan ympäristönäkökohtia?”
Tarkoitin, että Lutherilla ja Augustinuksella tuskin oli kaikkea sitä tietoa luomakunnasta, mitä meillä tänäpäivänä on. Joten he eivät voineet ympäristönäkökohtia ottaa huomioon samalla tavalla, kuin tämänpäivän Augustinukset ja Lutherit.
Vähän jäi mietityttämään viittaus Lutherin Ensimmäisen Mooseksen kirjan selitykseen. Lutherkin yritti muistaakseni viettää ankaraa elämää, paastosi, rukoili ja ripittäytyi jatkuvasti. Kunnes lopulta ymmärsi luottaa Kristukseen.
Maaliskuu 1st, 2010 at 20.32
Elias: “Kondomia voisi verrata rynnäkkökiväärin sysäriin: molemmat pysäyttävät jotain asian kannalta oleellista.” Tämä oli hieno vertaus, pakko myöntää
En taida vängätä tästä asiasta kanssasi enempää, hyöty lienee minimaalinen.
Sanottakoon sen verran, että en pidä Lutheria enkä Calvinia enkä katolista kirkkoa sen kummempana auktoriteettina kuin vaikkapa sinua tai minua itseäni. Näin ollen heidän mielipiteensä ovat minun silmissäni vain mielipiteitä, eivät absoluuttisia totuuksia.
Maaliskuu 1st, 2010 at 21.27
Kiitos keskustelusta, tämä taitaa nyt olla tässä.
Maaliskuu 2nd, 2010 at 10.00
Markus P: “Vähän jäi mietityttämään viittaus Lutherin Ensimmäisen Mooseksen kirjan selitykseen. Lutherkin yritti muistaakseni viettää ankaraa elämää, paastosi, rukoili ja ripittäytyi jatkuvasti. Kunnes lopulta ymmärsi luottaa Kristukseen.”
Ensimmäisen Mooseksen kirjan selitys on julkaistu v. 1544, kaksi vuotta ennen Lutherin kuolemaa. Se koostuu Lutherin vuosina 1535-44 pitämistä Genesis-luennoista, joissa hän kävi jae jakeelta läpi koko 1. Mooseksen kirjan. Sitä on luonnehdittu Lutherin teologiseksi testamentiksi. Hänen teologinen testamenttinsa on syntynyt reilusti teesien naulaamisen (1517), tornikokemuksen (1512), tuntemattoman munkin antaman synninpäästön (ilmeisesti noin 1506-09) ja luostariinmenon (1505) jälkeen. Luther meni hautaan pitäen ehkäisyä kadottavana syntinä.