epäkuluttajan sivut

Alkuun kaksi kysymystä: Käsi ylös, kuka on joskus syönyt salaa a) porkkanaa, kurkkua tai tomaattia, tai b) makeisia, suklaata tai pikkuleipiä?

Voitte laskea kädet; a-kysymyksen kohdalla nousi 2 kättä, b-kysymyksen kohdalla 169.

***

Sokerimieltymykselle löytyy selitys lajinkehityksestä. Energiaa piti vetää varastoon, jos sitä sattui saamaan.

Kun suussa sulaa suklaapala, mielihyvän tunne oikein virtaa aivoihin. Haima reagoi kohonneeseen verensokeriin kytkemällä insuliinuntuotannon päälle, jolloin verensokeri laskee. Sitten heikottaa ja väsyttää, on hankala keskittyä. Ja kohta on taas nälkä.

Valkoisesta sokerista on paljon haittaa, muttei mitään hyötyä.

Teollisesti valmistetussa valkoisessa sokerissa, sakkaroosissa, ei ole mitään hivenaineita tai vitamiineja. Runsas sokerin käyttö yksipuolistaa ruokavaliota ja vie tilaa terveellisiltä ruoka-aineksilta. Ihminen saa tarvitsemansa sokerin normaalista ruoasta, vaikka ei käyttäisi lainkaan lisättyä sokeria.

Sitä paitsi sokeri lihottaa, koska elimistö varastoi ylimääräisen energian rasvaksi. Ja pilaa vielä hampaat.

Lapsia ei kannata lohduttaa sokerilla: aikuisena he käyttävät samaa mekanismia yrittäessään lohduttaa itseään.

75 % saamastamme sokerista tulee ns. piilosokereina (Lapsemme 1/2010 s.29). Piilosokerit paljastuvat tuoteselosteista, joihin valmistusaineet on kirjoitettu enimmäisjärjestyksessä. Tuotteen ravintosisällöstä sokerin osuuden voi nähdä prosentin tarkkuudella.

Paljon piilosokereita on esimerkiksi maustetuissa jogurteissa (2 dl, 16 g eli 6 palaa sokeria) ja mehuissa (2 dl, 8 palaa sokeria).

Limsat ja karkit on omaa luokkaansa: 1,5 litran limsapulloon on liuotettu 60 palaa sokeria ja 200 g:n (maito)suklaalevyyn 48 palaa. Lisää tietoa tältä sivulta.

Järkevän päiväkäytön yläraja voisi olla siinä 50 gramman (20 palaa) paikkeilla. Sen saa liiankin helposti syömällä esimerkiksi kaksi munkkia tai 100 grammaa suklaata. Monet ovat sitä mieltä, että tässäkin on aivan liikaa.

Lisää ’sokeriropakantaa’ esimerkiksi hiilaritietoisten sivuilla, joilta pääsee sujuvasti hiilihydraatteihin yleensä.

***

Tiedosta kokemukseen:

Ymmärrän alkoholisteja, jotka juovat, kun mieli on maassa. Samoinhan käyttäydyn itsekin suhteessa sokeriin - josta muuten saadaan käyttämällä alkoholia. Murhemieleen sokeri suo (muka)lohtua. Tunnistan riippuvuuteni, joka ei ehkä ole suurkuluttajan, “sakkaroosistin”, asteella, mutta riippuvuus kuitenkin.

Muutama ystäväni on lopettanut lisätyn sokerin käytön. Pitkään katsoin sivusta, sitten kokeilin itse.

Kovin kauaa koe ei ole vielä jatkunut, mutta sen verran tiedän, että tulee niin päällikkö-olo, kun pystyy hallitsemaan omaa toimintaa. Pois sokerin orjuudesta oman käyttäytymisen herraksi, sanoisi elämänhallintakonsultti.

Opin myös sen, että sokeri-absolutismi on aika vaikeaa. Vaikeinta on muuttaa tottumusta: jalat johdattavat kaapille, käsi hapuilee kaapista suklaata, keksejä, mitä-tahansa-makeaa. Toiseksi suurin ongelma on, että sokeria on miltei kaikkialla, jopa ketsupissa ja maksalaatikossa.

Kunhan koe on päätöksessä, pitää katsoa, onko absolutismi paras ratkaisu, vai olisiko hallittu relativismi parempi.

This entry was posted on Torstai, Helmikuu 25th, 2010 at 18.26 and is filed under ruoka. You can follow any responses to this entry through the RSS 2.0 feed. You can skip to the end and leave a response. Pinging is currently not allowed.