“Pelkoa ei rakkaudessa ole”
Oululaislehteen on tulossa lähipäivinä juttu vanhoillislestadiolaisesta vaikenemisesta ja pelosta. Teemaan liittyvä kohta tuli mieleen Johanneksen kirjeestä (1 Joh 4:17-18):
“Jumalan rakkaus on saavuttanut meissä täyttymyksensä, kun me tuomion päivänä astumme rohkeasti esiin. Sellainen kuin Jeesus on, sellaisia olemme mekin tässä maailmassa. Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkottaa pelon. Pelossahan on jo rangaistusta; se, joka pelkää, ei ole tullut täydelliseksi rakkaudessa.”
Toivon sydämestäni, ettei yksikään uskovaisen pelkäisi toisia uskovaisia. Jos olen ymmärtänyt oikein, meidän tulisi pelätä Jumalaa niin, että kartamme syntiä ja toimimme lähimmäistemme parhaaksi, erityisesti niiden lähimmäisten, jotka eivät saa itselleen oikeutta.
Lähden lomalle pariksi viikoksi. Sähköposti saattaa toimia, puhelin ja blogin kommentointi ei.
Kesäkuu 1st, 2010 at 8.01
Ko. raamatun kohtaan viitaten: pelko = pohjimmiltaan synnin tuoma iankaikkisen kuoleman pelko; täydellinen rakkaus = Jumalan rakkaus, joka ilmenee Jeesuksen sovitustyössä ja syntien anteeksiantamuksen evankeliumissa. Miksi siis ihminen pelkäisi, jos on rauha Jumalan kanssa?
Kesäkuu 12th, 2010 at 6.52
Anonyymilta:
“Miksi siis ihminen pelkäisi, jos on rauha Jumalan kanssa?”
Rauha Jumalan kanssa, tarkoittanee sitä, että ihminen on löytänyt/saanut armollisen Jumalan uskon kautta Kristukseen. Tämän uskon lahjan saatuaan, ihminen ei pelkää Jumalan kasvojen edessä ja hänellä on iankaikkisen elämän toivo sydämessä, eikä pelkoa kadotuksesta. Mutta. Horjuvaisen ja heikon uskon, omavanhurskauteen taipuvaisuutensa ja kykenemättömyyteensä rakastaa Jumalaa “täydestä sydämestä”, kristittykin tuntee välillä pelkoa. Siinä pelon kanssa sitten kamppaillessa, on vaarassa ajatua “suorittamaan” uskoa, sen sijaan kun tulisi kiinnittää katse uskon alkajaan ja päättäjään Herraan Jeesukseen Kristukseen.
Tuota em. pelkoa ei tarkoiteta silloin kun puhutaan ajallisisita asioista ja ihmissuhteista. Tottakai jos tulee huonosti kohdelluksi, sen pelkää toistuvan, ei ihminen toimi kuin nappia painamalla “minä poika se en mitään pelkää”. Hyvänen aika, ihmisellä on itsesuojeluvaisto ja pelko on osa sitä. Kuka nyt uskaltaa rekan alle juosta?
Vl-liikkeessä syyllistetään pelkääjät ja vieläpä tuetaan syyllistämistä Jumalan sanalla. Joka pelkää yhteisön sisällä, vaiks siellä olisi tapahtunut mitä kauheuksia tahansa, ei voi omata elävää uskoa. Tässä toiminnassa jos missä, lyödään paksulla kirjalla päähän.