Peltosirkun alamäki
Heti alkuun varoitus: peltosirkun tarina voi vetää mielen apeaksi.
Peltosirkun (Emberiza hortulana) sointuisa laulu kuului vielä 80-luvulla peltojen tyyppiääniin. Sittemmin kanta on romahtanut.
Peltosirkun alamäen syitä on etsitty monelta suunnalta. Ojanvarsipusikot, peltosirkulle tärkeät pesimis- ja ruokailuympäristöt, ovat vähentyneet salaojitusten myötä.
Toinen syy on ilmastonmuutos, jonka seurauksena Saharan alue kuivuu entisestään. Ilmeisesti entistä harvempi peltosirkku selviytyy laidoilta levinneen aavikon yli talvehtimisalueilleen.
Kolmanneksi peltosirkku on vähentynyt metsästyksen vuoksi. Vielä viime vuosikymmenellä Ranskassa pyydettiin 50 000 peltosirkkua syksyssä gastronomien pöytiin. Peltosirkkujen pyydystäminen ja myynti ovat olleet kiellettyä vuodesta 1999. Syöntiä ei ole kielletty, joten perinne jatkanee elämäänsä.
Peltosirkun pyydystämistä on puolusteltu sillä, että linnut ovat kuuluneet ranskalaiseen ruokakulttuuriin vuosisatoja. Peltosirkun lihaa pidetään mureana, hienostuneena ja maukkaana. Kerrotaan, että Ranskan entinen presidentti François Mitterrand olisi syönyt peltosirkkua viimeiseksi ruokalajikseen ennen kuolemaansa.
Peltosirkut pyydystetään verkolla. Sitten ne sokaistaan tai suljetaan pimeään ja lihotetaan jyvillä. Lintuja paistetaan kokonaisina uunissa 6-8 minuuttia.
Toisen käsityksen mukaan pikkulinnut on syötävä piilossa, jottei Jumala näkisi tätä gastronomiaksi naamioitua barbariaa.