epäkuluttajan sivut

Päättäjät suitsivat ilmastonmuutosta suurilla linjauksilla. Mitä voi tehdä pieni ihminen? Joensuulaiset Markku Sippola ja Ruut Hurtig kertovat, miten huoli ympäristöstä on muuttunut teoiksi heidän elämässään. 

Sippolan Markku ei osaa sanoa, milloin heräsi. 

Vuosituhannen vaihteessa hän joka tapauksessa kirjoitti Book of Aspirations -kirjaan ajatuksensa henkilökohtaisesta päästökaupasta. Sen jälkeen tieto on muuttanut elämää monella tavalla. 

– Ajatteleva ihminen muuttaa käyttäytymistään sitä mukaa, kun tietoa tulee lisää, Markku analysoi. 

Kuinka niin, eihän käyttäytyminen välttämättä muutu? 

– Omatunto vaatii välttämään sitä, mikä on väärin. 

Markku asustelee vaimonsa ja kahden lapsensa kanssa vuokratalossa. Kaukolämmöllä lämpiävä omakotitalo oli ilmastonäkökulmasta onnenpotku. 

Auton käyttöön Sippolat ovat puuttuneet tietoisesti. 

– Käymme kerran viikossa autolla kaupassa, kylään menemme yleensä bussilla. Pidemmät matkat katsotaan tapauskohtaisesti. Jos joudun käymään yksin vaikka Helsingissä, menen junalla, Markku linjaa. 

Keskivertokäytöllä auto tuottaa pari tonnia hiilidioksidia vuodessa. Sähköjunaan vaihtamalla päästöt putoavat kymmenesosaan. 

Kodin sähkölaskua Markku pitää pienenä eikä hän sen vuoksi ole seurannut kulutusta. 

– Sähkönkulutuksen seuraaminen voisi olla seuraava askel, Markku tuumii 

Aineellisesta kulutuksesta henkiseen 

Sähkömittaria ja auton matkamittaria on kenen tahansa helppo seurata. Vaikeampaa on pureutua epäsuoraan kulutukseen, joka tarkoittaa tavaroiden ja palveluiden tuottamista ja kuljettamista. Epäsuorasta kulutuksesta syntyy puolet tuottamistamme kasvihuonepäästöistä. 

– Kuluttamisen vähentäminen on ilmastoasioiden ratkaisu, Markku tiivistää. – Me yritetään noudattaa maailmanmatkaaja Kyllikki Villan periaatetta: aina kun ostaa uutta, täytyy päästä eroon entisestä. 

Leluja ja lasten vaatteita Sippolat hankkivat lähinnä kirppareilta. 

– Omiin ostopäätöksiin vaikuttavat ainakin hinta, tuotteen ekologisuus ja valmistamisen eettisyys. Pitäisi olla aikaa miettiä jokaista hankintaa, Markku sanoo. – Kiireessä tekee helposti huonoja valintoja. 

Sippolat yrittävät tehdä valintoja, jotka tuntuvat hyvälle. Ekologiseen elämäntapaan pyrkiminen ei ole pakkoa tai luopumista hampaat irvessä. 

– Homma lähtee positiivisuudesta. 

Omasta kulutuksesta tietoiseksi tuleminen on Markulle eräänlainen elämänprojekti. Markku korostaa, että oman kulutuksen selvittäminen lisää elämänhallinnan tunnetta. 

– Olisi hyvä vaihtokauppa korvata taloudellista ja materiaalista kasvua henkisellä kasvulla. 

Ruut etsii mielekästä arkea 

Hurtigin Ruut heräsi Lapissa neljä vuotta sitten. Ruutin elämänarvot keikahtivat eräopaskouluvuotena Muoniossa. 

– Ihmettelin, miten voi päivästä toiseen olla niin hyvä mieli, Ruut sanoo. 

Ennen Muoniota Ruutin käsitys onnesta oli jotain hienon uran ja jakkupuvun tapaista. Lapissa hän ymmärsi, mikä on rahan suhde onnellisuuteen. Rahan sijaan Ruut etsii mielekkyyttä arkeen. 

– Luonto ja ihmiset tekevät arjesta mielekkään, Ruut painottaa. 

Voimaa arkeen tuo toivo paremmasta. Jos tämä elämä ei anna parempaa, niin ainakin tuleva, uskoo Ruut. 

Lapinvuoden lisäksi ystäväpiiri on muokannut Ruutin ajattelutapaa. Oma osuutensa on ollut teologian ja yhteiskuntapolitiikan opinnoilla. 

Nykyisin Ruut yrittää elää niin, että omiin hankintoihin kuluisi mahdollisimman vähän luonnonvaroja. 

– Yritän aina miettiä, meneekö hankinnassani luonnonvaroja hukkaan, Ruut sanoo. 

Toisinaan periaate rasittaa. 

– Jokaisella on tietysti oikeus täyttää omat tarpeensa. Missä menee liian kulutuksen raja? Mihin meillä on oikeus ja mihin varaa? Ruut pohtii. 

Välttämätön ruoka 

Ruokakaupassa Ruutia ärsyttää, ettei asiakas näe kaupassa myytävien tuotteiden tuotantoketjuja.  

– Toivoisin, että oma elinpiirini olisi käsitettävissä, sanoo Ruut. 

Käsitettävyyttä ei Ruutin mielestä ole elintarvikkeiden E-koodeja vilisevät tuoteselosteet. Tai kiinalainen valkosipuli, joka on suomalaista halvempaa. 

Ruut tilaa vihannekset mieluummin tutulta viljelijältä ja yliopiston luomupiiristä. Hän marjastaa, sienestää – ja dyykkaa. 

– Roskiksesta löytynyt omena tuntuu jotenkin arvokkaammalta kuin kaupasta ostettu. Se tuntuu lahjalta, vaikka sitähän ruoka aina on. 

Ruut on vähitellen siirtynyt kasvissyöjäksi. Ilmaston kannalta päätös on viisas. Yhtä eläinkiloa kohti syntyy jopa kymmenkertainen määrä kasvihuonepäästöjä kasvikiloon verrattuna. Lihansyönnin puolittamalla voi vähentää satoja kiloja omia päästöjään. 
 
Julkaistu (toimitettuna) Kotimaa-lehdessä 7.8.2008