Peltilehmä, energiaihme

Auton moottoriin syötetystä energiasta noin kaksi kolmasosaa hukkuu lämpönä taivaan tuuliin. Jäljelle jäävästä energiasta osa häviää matkalla moottorista pyöriin, osa jarrutuksissa. Taajama-ajossa auton hyötysuhteeksi jää noin 12–14 prosenttia. Siis kymmentä bensiinin palamisessa vapautunutta kilowattia kohti saadaan reilu kilowatti siirtämään autoa. 

Usein auton liikuttelun tarkoituksena on ihmisten siirtäminen paikasta toiseen. Toki muitakin syitä auton liikutteluun on. Autolla voi kuljettaa vaikka koiraa tai tärkeitä papereita. Tai sillä voi ajella muuten vaan, rakentaa imagoaan. 

Taajamissa autossa matkustaa keskimäärin 1,2 henkilöä. Neljässä autossa viidestä matkustaa siis vain yksi henkilö. Katsokaa itse, ellette usko tilastoa.

 Jos keskiverto taajama-autoilija painaa 100 kg ja keskiverto taajama-auto 1400 kg, huomataan, että vain viidestoistaosa auton siirtämiseen tarvittavasta energiasta kuluu ihmisten siirtämiseen. Lopulla siirretään autoa, välinettä. Auton 13 % hyötysuhde putoaa viidestoistaosaan eli alle 1 %:in, jos auton liikuttamisen tarkoitus on yhden ihmisen siirtäminen taajamassa. ”Miten niin ’surkea tulos’?”  

Autolla siirretään taajamissa yleensä vain yhtä henkilöä. Lisäksi puolet kaikista automatkoista on alle kuuden kilometrin mittaisia. ”Miten niin ’sellaiset matkat voisi pyöräillä’?” 

Kuuden kilometrin kaupunkiajossa keskivertoauto syö puolisen litraa bensaa. Puolesta litrasta vapautuvasta 4,5 kWh:sta yli 99 % hupenee muuhun kuin ihmisen siirtämiseen, esimerkiksi pienilmaston lämmittämiseen tai siihen imagon rakentamiseen. ”Sanoiko joku ’tuhlausta’?”  

Ei paneuduta sen tarkemmin pienhiukkasiin, melusaasteeseen, tiestön tai autoteollisuuden aiheuttamaan ympäristökuormaan tai onnettomuuksiin. Menee liian synkäksi.  

 Lyhyesti sanottuna Homo sapiens sapiens kuljettelee itseään Ö-luokan energiaihmeellä. Ei liene yllätys, että tämä eläinlaji on nimennyt itse itsensä.