Ilmastonmuutos on täällä nyt ja aina
”Ilmastonmuutoksen seurauksena Suomi muuttuu sellaiseksi ja sellaiseksi.” ”Ilmastonmuutoksesta aiheutuu niin ja niin suuret kulut.”
Ilmastonmuutos tulee, kääntää ilmat pyllylleen ja aiheuttaa kulungit. Ja juttu on sitten siinä. Ikään kuin kysymys olisi väliaikaisesta muutoksesta, jonka kautta päästään johonkin pysyvään.
Vieläkään ei tunnuta olevan varmoja siitä, onko ilmastonmuutos jo täällä vai vasta pohjoisnavalla. Näyttää olevan tärkeää tietää, oliko tämä musta joulu vielä tilastollisesti normaalin rajoissa ja onko vasta seuraava musta joulu ilmastonmuutoksen aiheuttama.
”On niitä mustia jouluja ollut ennenkin”, sanoo kadunmies eikä tajua, että me olemme matkalla tulevaisuuteen emmekä menneisyyteen. Kadunmies ei ymmärrä jatkaa, että mustia jouluja tulee vielä olemaan. Ja vihreitä jouluja, ja valkeita, myrskyjouluja, tulvajouluja, pakolaisjouluja.
Tulevat sukupolvet repivät hiukset päästään, kun he kuulevat puuhasteluistamme. Sitten he vievät meidät navetan taakse, elleivät satu olemaan huomattavasti meitä humaanimpaa sakkia.
”Miksi hemmetissä ette tehneet mitään silloin kun jotain oli vielä tehtävissä?” Teimme kyllä. Keskustelimme säähistoriasta, tilastollisista todennäköisyyksistä, talouskasvusta, energiansäästölampuista ja biodieselistä. Jouluksi lensimme Phuketiin, kun Suomessa oli niin ankeaa.
Kesä 2003 oli Keski-Euroopassa ennätyksellisen lämmin. Helteeseen kuoli kymmeniätuhansia ihmisiä. Ilmastonmuutos on sitä, että 50 vuoden kuluttua kesä 2003 on normaali. 100 vuoden kuluttua se on vain muisto vanhoista viileistä kesistä.
Meidän kannalta katsottuna ilmastonmuutos ei ole ohi ikinä. Meidän ilmastosyntimme lämmittävät ja kuivattavat maapalloa vielä vuosisatoja. Soisi pian loppuvan tämän ilmastopelleilyn.
Ilmasto on iso asia, ja ihminen tuntee itsensä kovin pieneksi. Ei kuitenkaan niin pieneksi, etteikö hän katsoisi oikeudekseen tankata katumaasturiin fossiilista polttoainetta. Ja matka jatkuu, kunnes vesi nousee konehuoneeseen.