Ilmastonmuutos – ei kenenkään asia?
Euroedustaja Lasse Lehtinen kirjoitti IS:ssa (8.3.), ettei kansalaisilla ole halua muuttaa elämäntapojaan riittävästi, jotta ilmastonmuutos voitaisiin torjua. Lehtinen referoi brittitiedemies James Lovelockia, joka ennustaa ekokatastrofia lähivuosikymmenille.
Samaan aikaan, kun Lehtinen puhuu siitä, mitä ihmiset haluavat, Esson kuppilassa jauhetaan Kiinan ja USA:n ilmastopolitiikasta.
Poliitikot odottavat, että kansalaiset ratkaisevat talkoohengessä ilmasto-ongelman. Kansalaiset odottavat poliitikkojen tekevän jotain. Vastuu ei ole kenelläkään.
Vaikkei vastuuta ole, on sentään oikeuksia. On oikeus ulkoistaa ympäristöongelmat. On oikeus haaskata luonnonvaroja, jotka kuuluisivat lapsillemme. Ja mikä parasta, meillä on oikeus valita päättäjiä, jotka ovat samanlaisia vätyksiä ja typeryksiä kuin me itse.
Kenen asia ilmastonmuutos sitten on? EU:n, valisti tuttavani, sillä yksityisen ihmisen ”ei ole mitään järkeä säästää energiaa, jos yksi paperitehdas kuluttaa enemmän kuin Jyväskylä”.
Vertausta käyttääkseni ”ei ole mitään järkeä olla lyömättä, jos Irakissa kuitenkin tapetaan” – ja ilmastonmuutos onkin minun asiani.
Laki kieltää toisen lyömisen. Joku voi pitää sitä myös vääränä. Mutta äiti Maata saa lyödä, minkä ehtii. ”Tuosta saat, ja tuosta! Talouskasvun nimissä.”
Lehtinen ja muut päättäjät tehkööt välttämättömiä ja oikeita päätöksiä, jottei Lovelockin näky toteutuisi. Kansalta ei tarvitse kysyä; kansa on puhunut vaaleissa.
Ja munkinsyöjä voi lopettaa tyhjänjauhamisen, katsoa tuhlaustaan peilistä ja kysyä, onko elämäntapamme tulevia sukupolvia kohtaan oikein.
Julkaistu Ilta-Sanomissa 14.3.08